perjantai 19. lokakuuta 2007

Pari uutta videota

Otin pienen videon Mitzistä, joka on pätkästy kahdeksi pienemmäksi pätkäksi. Mitzi yrittää ihan selvästi vihjailla lenkin suunnasta ja tarkoituksesta (kentälle). Mitzi on niin söpö. :)





keskiviikko 17. lokakuuta 2007

Kuulumisia

En ole jaksanut kirjoitella blogia, kun meille kuuluu sitä samaa. Eli hyvin pikku hiljaa olisi tarkoitus edetä ulkoilun lisäämisen kanssa. Mitzi tosin oksensi taas maanantaina ja tiistaina olimme kenties liian kauan ulkona, koska Mitzin aivastelu lisääntyi. Mutta noin muuten Mitzi on hyvin pirteä ja sisällä jaksaa kyllä peuhata niillä leluillaan. :)

torstai 11. lokakuuta 2007

Torstai

No jos tämä torstai olisi sitten toivoa täynnä. Mitzi on ollut varsin villi - ja vaativa. Hemmottelun varjopuolet alkavat näkyä. Koko ajan pitäisi leikkiä, leikkiä ja leikkiä. Ja kun Mitzi on varsin ihmisläheinen ja yhteistyöhaluinen niin sehän ei leiki tippaakaan yksinään (paitsi narupallon ravistelua/moukarin heittoa, joka on turvallisuussyistä kielletty). Punkee syliin, puskee, tökkii, antaa tassua, ja hyvä kun ei suuhun asti työnnä lelujaan. Tv:n katselusta/tietokoneella olosta ei tule yhtään mitään. Nooh, mutta jos jonkun aikaa vielä annetaan harrastaa näitä sisäleikkejä ja sitten täytyy varmaan tylysti laittaa lelut kaappiin. Toisaalta Mitzi on niin söpö ja on kiva katsoa tätä sen ilakointia. :)

Vielä pitääkin lisätä sellainen huomio, että Mitzin suusta tuli vaahtoa. En tiedä mitä/miksi (muutaman maiskutuksen jälkeen?), mutta pyyhin suun ja sitten sitä ei tullut enempää.

keskiviikko 10. lokakuuta 2007

Keskiviikko

Mitzi on saanut olla pidempiä aikoja vapaana.

Pieniä juoksupyrähdyksiä Monan perässä.



Mitzillä on kyllä ruokahalu melkein parantunut. Mitzi on alkanut tehdä pikku kepposiaan, kuinka tyhjentää roskis, avata ruokatynnyri ja kuinka syödä ulkona kaikki syötäväksi kelpaava. Mutta leikkauspotilaiden purkkiruokia se ei vieläkään syö. Aamulenkillä Mitzi söi ruohoa ja oksensi 4 kertaa sen jälkeen. Viimeisissä oksennuksissa ei tullut edes mitään ylös. Toivottavasti johtuu ruohon syönnistä, eikä lääkityksen lopettamisesta.

tiistai 9. lokakuuta 2007

Maanantai, tiistai

Taidetaan olla aika lähellä tämän blogin lopettamista. Kolme ja puoli viikkoa sitten ei ollut selvää jääkö Mitzi henkiin. Nyt Mitzi hengittää, syö, juo, haluaa leikkiä ja on kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunut. Mitzin vointi on ollut hyvä - mitä nyt vähän aivastelua ja pärskimistä... (loppuukohan koskaan, miten pysyvä vamma jää?) Koirilla on kyllä uskomaton kyky selvitä levolla ja nukkumisella pahoistakin asioista. Kuntoa täytyy vielä rakentaa pitkään ja hartaasti. Odotan vielä malttamattomana Mitzin silmiin palaavan sen iloisen tuikkeen. :)
Lääkitys on nyt lopetettu ja jännityksellä odottelemme, tuleeko Mitzin vointiin muutosta huonompaan. Haavaa en niin pelkää vaan keuhkoja ja ruokatorvea. Annan vielä ruoan mukana maitohappobakteereja, mutta sehän ei ole varsinaista lääkitystä. Mitzi tulee syömään jonkin aikaa pehmeää ruokaa. Eli jatkemme hampaiden harjailuja. Mitzillä käytetään ulkoillessa valjaita mahdollisen henkitorven ärsytyksen minimoimiseksi. Sateella pidetään visusti takki päällä. Otan pois videokuvan, jos sitä joku ihmettelee - Mitzi ei enää pysy paikoillaan niin pitkiä aikoja.

Ainakaan tässä vaiheessa Mitzille ei tule kaveria, vaikka on se jo käynyt mielessä. Haave pennusta ei ole sammunut. Mitzin kanssa saamme aloittaa kaiken alusta ja tuntuu, että siinä on pentua riittämiin. Kenties on myönnettävä, että ehkä sittenkin minä olen se, joka tarvitsee enemmän aikaa toipua tästä kaikesta.

sunnuntai 7. lokakuuta 2007

Sunnuntai

Jaa'a, mitäs sitä enää tänne blogiin kirjoittaisi. Meillä voidaan ihan ok. Edelleen on sellaista aivastelua ja pärskimistä, mutta toivottavasti se on vähentymään päin. Vähän on vieläkin emätinvuotoa. Haava on lähes ummessa. Ruokahalu on myös palautumaan päin. Alla video, mitä on taas alettu harrastamaan (mutta milläs estät; no ei ainakaan rasitu juoksemisesta, mutta eikai tuosta p:n syönnistä mitään tulehdusta tule):




Huomatkaa rodunomainen hännänkanto. Tästä kuvakulmasta katsottuna takakulmauksetkin olisivat olemattomat. ;) Vähäistä turkinlähtöä havaittu.

Siirrymme ensi viikolla toivottavasti tavalliseen päiväjärjestykseen, sillä Mitziltä loppuvat kaikki lääkitykset. Jatkamme kuntoilun, pehmeiden ruokien/säännöllisten ruokinta-aikojen ja hampaiden harjailun parissa. Kenties jotain täytyy antaa mahdolliseen närästykseen, mutta se on pohdinnan alla.


Jos mielenkiintoa riittää niin eläinanestelogiasta löytyy varsin kattava artikkeli täältä.

lauantai 6. lokakuuta 2007

Lauantai

Yöllä Mitzillä oli reverse sneezauskohtaus. Nyt Mitzi on kyllä ollut niin vilkkaalla päällä, että on saanut jännittää milloin käy hassusti. Sisällä Mitzi viipottaa ees taas. Käveltiin päivällä vähän pidempi lenkki ja Mitzi sai olla myös vapaana. Eipä se kauheesti rasittunut, irtaantunut tai juossut; kun yritti lähinnä härnätä minua. Lenkki ei siis aiheuttanut mitään oireita, mutta sen jälkeen oli väsy. Sisällä kokeilin oleilua ilman tötteröä ja suihkuttelin Cothivettia (nuolemisen estoaine) haavalle, mutta se sai Mitzin kovin aivastelemaan. Kaippa tätä liikuntamäärää on kaikesta huolimatta pikku hiljaa kasvatettava, onhan Mitzi ollut levossa jo kolme viikkoa.

perjantai 5. lokakuuta 2007

Perjantai (3 viikkoa)

Mitzi.

Tuu jo!!!

Mennään!!!

No mikä maksaa!!!

Jooko?!?!


torstai 4. lokakuuta 2007

Torstai

Jess!!! Mitzi joi tänään vettä ihan itse ja oma-aloitteisesti! VIHDOINKIN :)

Kokeillaan videoklipin liittämistä tähän, ne jotka eivät sitä jostain syystä näe: videossa ihan saman pallon kanssa turhauman purkamista mitä tuossa yllä olevassa valokuvassa. Ihan pienen hetken sai peuhata. :)

keskiviikko 3. lokakuuta 2007

Keskiviikon videot

Mitzin syömisvideo ja köhköh-video, hitaammilla yhteyksillä en suosittele katsomista. Liian suuria laitettavaksi tähän suoraan näkyville. Videossa siis Mitzi syö, Mitziä ei syödä. Ei mikään syömisnopeuden maailmanennätys, mutta syöminen pääasia. Tykitysvideo, joten kajarit auki tai kiinni, as you wish. ;) Ja sitten toinen video on kun Mitzi vähän köhii... :(

Linkki

Keskiviikko

Aamulla Mitzi söi turvotettuja nappuloita. Aletaan mennä siis normaalimpaan suuntaan.

Mitzi on jo vähän sitä mieltä, että pliis voisko nää oudot kuvailut jo loppua ja tehtäis mielummin jotain kivaa. Mitzi lepää parhaiten toisessa huoneessa, sillä ilmeisesti olen jotenkin onnistunut vahvistamaan huomionhakukäyttäytymistä. Eli jos olemme samassa huoneessa Mitzi yrittää kokoajan puskea, tökkiä ja tuoda leluja. Vielä ei olla käyty keuhkokontrollikuvissa, koska Mitzillä on vielä lääkitys. Joten en uskalla edes tehdä mitään rauhoittavia(?) nenänkäyttöharjoituksia.

Tuon verran se loppupää repsottaa (klikkaa kuva suuremmaksi). Tämä on varmasti informatiivisin kuva, koska nahkaa on venytetty sen verran, että se näkyy. Tuntuu, että tähän haavan parantumiseen on mennyt/menee jo ikuisuus.

tiistai 2. lokakuuta 2007

Tiistai

Ajattelin josko otan Mitzin ihan pikkukävelylle isojen kanssa. Lenkki alkoi ihan loistavasti, kun saatiin joku irtokoira kimppuumme. Koirani olivat hihnassa ja täysin provoamatta, mutta annoin vastata hyökkäykseen. Mitzin vedin selkäni taakse. Ja en oikeasti jaksa enää kuunnella tarinoita vihaisista susikoirista, oltiin tilanteeseen _taas_ täysin syyttömiä. Tässä kuvassa tiukasti katsotaan horisontissa poistuvaa irtokoiraa omistajineen.

Syksyinen Mitzi poseeraus. :)

maanantai 1. lokakuuta 2007

Maanantai

Olen tainnut unohtaa kirjoittaa, että olemme siirtyneet lattialta nukkumisesta sänkyyn. Tällainen näky minua odotti eilen illalla. Eihän tuollaista söpöliiniä raaski siirtää tieltä pois. Mitzi on niin söpösti pedannut allensa peittoni. Pieni kukkulan kuningas! :)


Ja sitten ikävämpiin aiheisiin... Puuh. Uusi viikko on alkamassa ja mä alan olla ihan loppu tästä kaikesta. :(

Joku kysyi yksityisesti, että selvisikö pennuista mitään. Kun tässä on kaikesta muustakin kerrottu: No, tähän on sanottava, ettei niitä avattu. Jollakin tajunnan tasolla olen aina ajatellut, että jos oma koirani kuolee yllättäen/nuorena niin se avattaisiin ja yksilötuhkattaisiin. Mutta en ollut ajatellut asiaa niin pitkälle, että mikäli näin kävisi pennuille, miten toimisin. Sen verran osasin toimia, että laitoin kotona syntyneen, kuolleen pennun sanomalehteen ja jääkaappiin (kuten Evira ohjeistaa). Otin sen nyytin kyllä mukaan, spookya eikö vaan, ja jätin sen sinne eläinsairaalaan. Ultrassa näkynyt pentu nro 2, oli jo ilmeisesti aiemmin kuollut, sitä en edes nähnyt; tiedän vain sukupuolen. Ja pentu nro 3 oli se henkiin elvytetty pentu, mitä pidin sylissäkin ja jonka lopettamiseen eläinlääkäri tuli pyytämään luvan. Pentuja oli siis 1 uros ja 2 narttua, mustavalkoinen ja tricolour, eli sen kolmannen väriä en tiedä. Mutta siinä vaiheessa meni pasmat niin sekaisin, kun sain tiedon Mitzin leikkauskomplikaatiosta. Osasin vain sanoa, että kaiken voitavan saa tehdä ja ettei Mitziä saa lopettaa ilman lupaani. Tällainen selitys tähän tutkimattomuuteen: Eli en vaan tajunnut ajatella koko pentujen avaamisasiaa.