sunnuntai 30. syyskuuta 2007

Sunnuntai

Mitäs meille kuuluu? Mitzi on syönyt (nyt ei taas suostu syömään niitä leikkauspotilaiden purkkiruokia) ja juonut huijaamalla (ja ruiskulla). Vielä kaulakarvat eivät ole kasvaneet takaisin. Mitzille on alkanut lisääntyä tuo kuonon sylkiväritys.


Seisotuskuvat.

Mitzillä käytetään edelleen kauluria, koska vatsan repsotus ei ole vielä parantunut.

Vatsakuva, kuva ennen puhdistusta. Eli herkkien ei kannata klikata kuvaa suuremmaksi... ;) Nojoo, ei tuossakaan näy sitä kunnolla.

Tosi masentavaa, kun näin pieni valokuvaussessio aiheutti taas reverse sneezing kohtauksen. Eli menimme takaisin sisälle toipumaan. Ja koetan takoa kaaliini, että vaikka Mitzi haluaisi olla ulkona/näyttää ihan ok:lta ulkoisesti, niin on pakko katsoa kellosta ulkoilulle minuuttimäärä.

lauantai 29. syyskuuta 2007

Perjantai, lauantai (2 viikkoa)

Taas tälläin niputtain nämä päivät... Mitzi on voinut ihan hyvin ja olen sen nyt molempina päivinä joutunut jättämään useammaksi tunniksi äidin hoitoon. Olen ollut opiskelemassa, didaktiikkaa molemmat päivät.. ihan oikeasti viikonloppuna voi olla opintoja. Nyt lauantaina iltana annoin Mitzin olla sohvalla vieressäni, hyvitykseksi ;) ja otin siltä siksi ajaksi kaulurin pois. Mitziä kutittaa ikävästi kaikki ajellut kohdat, joita se haluaisi kuopsuttaa ja nuolla. Vahdin tietenkin, ettei se kajonnut siihen haavaan. Mitzi oli erittäin mielissään siitä, että sai olla sohvalla ja maata lähelläni.

torstai 27. syyskuuta 2007

Torstain kuvakertomus

Torstai meni tuttuun tapaan lepäillessä. Mitzi on siis edelleen levossa ja käy ulkona vain asioilla.


Koska Mitzi on syönyt niin hyvin niitä herkkuruokia niin päätin taas kokeilla, jos se söisi näitä energiapitoisempia leikkauspotilaiden purkkiruokia. Alku näytti hyvälle.


Ja sitten tössäsi. Liekö paha maku, huonot muistot vai lattialta syöttäminen syynä?


Annoin sitten jälkiruoaksi eri ruokaa. Mitzi ei vielä ole niin fiksu, että osaisi jujuttaa antamaan parempaa ruokaa keskeyttämällä aiemman ruoan syömisen. Ehkä jatkamme vielä jonkun aikaa tätä kohotetulta alustalta syöttöä.


Tässä tämä vatsakuva. Päätin julkaista sen nyt, koska tämä on oikeasti siistein ottamani kuva. Edelleen siitä saa kyllä otettua karmivampia kuvia, varsinkin siitä lopusta muutamasta sentistä. Sellaisia inhoja repsotuskuvia... Mutta tiedä sitten, kuinka herkkiä bloginlukijoita täällä vierailee. ;)

Torstai

Nyt Mitzi syö ihan itse Nutri Plus-geeliä, kun sen sivelee sen kitalakeen. Hiemanko helppoa! Vähän ajattelin, että jäiköhän sille traumoja siitä pakkosyötöstä, kun laitoin sitä sen kitalakeen (on sen verran tahmeaa, että jää kiinni ja koiran on pakko vaan niellä). Ilmeisesti saamme ahneen pikkuporsaamme takaisin ja pääsemme taas seurailemaan vyötärönlinjoja. Siis minkä vyötärön. ;)

Tietty itsepäisyys on myös tullut takaisin. Enää ei mitenkään haluttaisi olla suihkuteltavana (koetti ammeesta vaan hypätä pois kuin liukas saippua). Ja, sen sijaan, että Mitzi nukkuisi jaloissa niin se vaatii koko ajan rapsutusta ja kenties toivoo, että ottaisin tötterön pois.

keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Keskiviikko

Jee, keskiviikkoaamuna sain Mitzin vihdoin ja viimein huijattua juomaan ihan vähän. Alkaa ilmeisesti ruokahalu palailla, kun onnistui se ruoan sekoittaminen veteen ja tällä lailla juotto.

Mitzin veli Acke Ruotsista lähetti myös pikaisia toipumisia. Alla pari kuvaa Ackesta ja ai että se on omaan silmään niin komia ja niin miespuolinen versio Mitzistä:



Mutta on se jotenkin niin suuri vääryys, ettei tällaisia koiria saada lisää. :(

tiistai 25. syyskuuta 2007

Maanantai, tiistai

Mandyn synttärit oli ja meni ja olemme palanneet arkeen. Mitzi on voinut tilanteeseen nähden hyvin, eli syö edelleen purkkiruokia (paitsi niitä leikkauspotilaiden) ja sellaista pientä kerjäilyä on ilmassa. Tosin Mitzi ei juo, vaikka on houkuteltu kaikin mahdollisin keinoin. Annan vielä varmuuden vuoksi ruiskulla vettä. Tänään keskustelin asiasta Mitziä hoitaneen eläinlääkärin kanssa. Hänen mukaan mikäli koira syö, ei sillä näin ollen pitäisi olla mitään estettä juoda ...niin halutessaan.

Tänään näin Mitziltä ekat hepulihyppelyt, kun otin kaulurin pois ennen ulkoilua. Alkaa vanha kunnon Mitzi palailla tähän maailmaan. Edelleen Mitzi aivastelee ja pärskii ulkona, mutta onneksi se ei rohise. Leikkasin myös pitkät kynnet, mistä huomasin kyllä, ettei Mitzi ole ihan iskussaan, koska ei jaksa niin vastustella/potkia mitä yleensä. Eli homma meni suhteellisen siististi ja kivuttomasti meitä molempia ajatellen. Haavaa on suihkuteltu ja se näyttää muuten ihan hyvältä paitsi viimeiset 1½-2 cm. Pesin myös hampaat. Eli kyllä Mitzi on täällä hyvässä täyshoidossa.

sunnuntai 23. syyskuuta 2007

Sunnuntai

Yöllä heräsin, kun koira joi. Tietysti ajattelin, että Mitzi, jes, on aloittanut juomisen. Sitten oli pakko katsoa ja ei, se iso möykky oli Mandy. Sunnuntaina muutenkin olen keskittynyt Mandyyn ja Mandyn 10 v. syntymäpäiviin. :)

lauantai 22. syyskuuta 2007

Lauantain kuvia

Otin Mitzistä hetken kuvia ulkona. Muuten on menny ihan jees, eli Mitzi on omatoimisesti syönyt (muttei juonut).

...Mutta juuri kun olin hihkaisemassa, että tämä lauantai meni hyvin niin eiköhän Mitzi oksentanut ennen iltaruokaa.


Syömistyyli. Iltaruoka kuitenkin syötiin.

perjantai 21. syyskuuta 2007

Perjantai-ilta

Jihaa, sain Mitzin illalla syömään ihan itse! Ruokana oli Pedigreen purkkiruokaa, jonka kyljessä oli bordercollien kuva. Sanoinkin Mitzille, että oisko aika jo syödä. Että etkö näe et tää on ihan sua varten. Ensin kokeilin, josko Mitzi olisi ylettänyt kurottelemaan pöydältä. Njääh. Sitte laitoin ruoan matalammalle, tuolille ja siitä se suostui sen syömään. Lautaselta tosin, ehkä kupissa on liian korkeat reunat. Sitten loput lääkkeet (osahan annetaan ennen ruokailua) ja ruiskulla vettä päälle. Hyvä tyttö. :)

Jos jotain hauskaa tästä ruokajutusta keksii niin olen aina sanonut, että olisi kiva jos olisi sellainen pikkuinen koira, jota voisi hemmotella ostamalla purkkiruokia. :D

Mitzi kerjäsi ekaa kertaa ruokaa: voileipääni ja vielä sellaista juustoa, mitä se ei ole suostunut syömään. Pakkohan se oli palkita siitä. :) Ehkä uudet lääkkeet tepsivät... :)

Mitzi saa varastaa ruokaa pöydältä (1 viikko)

Tilanne kun aspiraatiosta on kulunut 1 viikko:

Nyt perjantaina on ne viimeisetkin verikokeiden tulokset saatu. Tai siis torstaina ne ovat valmistuneet. Sain nyt eri eläinlääkärin kiinni, mitä eilen koetin tavoitella. Tai siis mulle päin piti tulla sen soiton alunperin. Syykin selvisi, miksi näin ei tapahtunut. Mitzin oma eläinlääkäri oli sairastunut.

No siis veriarvojen pitäisi olla viiterajoissa (kohonnut verihiutaleiden määrä?) ja niitä nuoruusmuutoksia ei oltu havaittu. Eli Mitzillä ei ole mitään yleistynyttä infektiota, vaan vaiva on paikallinen.

Mitzi söi aamulla taas Pedigreen lihahyytelömakkaraa. Syöminen on vaan hyvä juttu. Oikeastaan oli ihan hyvä saada puhua eri henkilön kanssa, sai lisää vinkkiä tähän ruokapuljausasiaan. Puhelu varmisti sen mitä itsekin olen havainnut. Mitzi tykkää kun sitä syöttää lusikalla ja se istuu. Syy siihen miksi Mitzi ei vieläkään syö lattialta kupista ei liity nirsoiluun vaan siihen, että sen ruokatorvi on ärtynyt. Tämä lääkäri ehdotti ihan sitä, että Mitzi saisi syödä pöydältä: etupää tuolilla, takapää lattialla ja kuppi pöydällä. Tällöin ruoka menee suoraan mahalaukkuun. Eli Mitzi saa ihan luvan kanssa varastaa ruokaa pöydältä. ;)

Oksentelua ei ole ollut. Vieläkun se juomispuoli saataisiin toimimaan. Pääasiassa Mitzi edelleen vaan makaa ja nukkuu.

torstai 20. syyskuuta 2007

Torstai...

Torstai on toivoa täynnä ja pah. Aamulla Mitzi oli sentään pirteä ja jaksoi syödä 2-3/5 osaa Pedigreen lihahyytelömakkaraa. Eli nyt ei kelpaa maksalaatikkokaan, niistä leikkauspotilaiden purkkiruoista puhumattakaan. Nukkuu vain. Koko päivänä ei ole omatoimisesti juonut. Eli olen ruiskulla ruikkinut Nutrisal vettä sisään, mutta ei todellakaan mitään 9 desilitraa. Varmaan pitäisi olla nesteytys koko ajan, että yhdeksään desiin päästäis (ihmispuolellahan on vissiin useamman viikon tehohoito tällaisen jälkeen). Illalla sitten tätä samaa ruoka/lääkepuljaamista ja ei maistunut sama ruoka mitä aamulla. En oikein saanut syötettyä mitään.

Niin ja kukaan ei soittanut niistä tuloksista tänään.

keskiviikko 19. syyskuuta 2007

Keskiviikkona lääkärissä

Käytiin tänään Yliopistollisessa Eläinsairaalassa, koska Mitzi ei syö tai juo kunnolla tai suoremmin ilmaistuna ollenkaan.

Saatiin sama lääkäri joka leikkasi Mitzin perjantaina aamuyöllä niin ei tarvinnut alusta asti selittää mitä on käynyt (kyllähän sen voi koneeltakin lukea). Yleistutkimuksessa Mitzin hengitysäänet ovat korostuneet. Juuri kun hengitysääniä kuunneltiin alkoi palohälytys. Se oli aiheeton, mutta pääsimme pihalle vesisateeseen.

Limakalvot olivat vaaleanpunaiset. Vatsa oli palpoiden pehmeä. Vulva oli siisti. Suu ja nielurisat olivat siistit.

Mitzistä otettiin kontrolliröntgenkuva. Kuvassa todettiin lisääntynyttä tiiviyttä kauttaaltaan keuhkoissa aiempaan kuvaan verrattuna (perjantaina). Vakavia, aspiraatiotyyppiseen keuhkokuumeeseen viittaavia muutoksia ei kuitenkaan todettu.

Mitzistä otettiin myös verikokeita. Näytteestä tutkittiin tulehdussolu- ja punasoluarvot sekä peruselinarvot. Peruselinarvoissa ei ollut huomautettavaa. Tulehdussoluarvo ja punasoluarvot olivat viiterajoissa. Tulehdussolujen nuoruusmuodot bakteeritulehduksen varalta tarkistetaan vielä, tuloksen saa huomenna.

Mitzin syömättömyys johtuu todennäköisesti aspiraatiossa ärtyneestä ruokatorvesta (esofagiitti eli ruokatorven tulehdus). Mitzille lisätään ruokatorven limakalvoa suojaavia ja mahan happamuutta vähentäviä lääkityksiä: Ranimex, Antepsin ja Primperan.

Aikaisempia lääkityksiä myös jatketaan: Sunylox, Tramadol, Omepratsol, paitsi Galastoppia (kuuri loppu). Niin ja ostin lisää Nutriplussaa.

Liikunta vain hihnassa ja välttämättömin, eli lepoa. Liikunta/rasituskielto.

Haavan repsottamiselle ei voi mitään, se paranee hitaammin, mutta pitäisi parantua. Tämän takia Mitzillä pidetään kauluria, ettei se vaan nuole sitä (repsotus ei johdu nuolemisesta). Mahaa voi myös suihkutella vedellä tai puhdistaa Betadine-liuoksella kaksi kertaa päivässä.

Jos Mitzi ei syö, sille annetaan pakolla leikkauspotilaiden purkkiruokaa ruiskulla ja laimennettuna vedellä. Vettä Mitzin tulisi juoda noin 9 dl päivässä. Jos se ei juo niin sama homma ruiskulla. Nämä ruoka/juoma kerrat jaetaan useiksi kerroiksi per päivä.

Lopuksi tai siis tuloksia odotellessa Mitziä nesteytettiin ihon alle ja suoraan suoneen.

Mitzi käyttäytyi oikein hyvin paitsi röntgenissä. Keuhkokuvat kun otetaan valveilla. Kyljellä makaaminen oli ihan jees, mutta kun olisi selällään pitänyt olla niin piti vähän yrittää potkia.

tiistai 18. syyskuuta 2007

Tiistain piristys

Kävin apteekissa ostoksilla ja ostin Nutrisalia tuohon nestetasapainoon. Siihen tuli apteekin työntekijä ja kysyi 'kuinka voin auttaa' ja minä sitten, että 'saisinko vielä 10 ml ja 20 ml ruiskut'. Siitä sitten kehkeytyi vääntö, kun apteekkari toteaa 'voi kuule, kun me myydään niitä vain lääkemääräyksen yhteydessä'. Kysyin sitten, että 'kuinka saan tämän koiralle joka ei juo itse'. No ilmestyihän ne ruiskut sitten siihen tiskille. Jotenkin ei vaan jaksaisi kaikille alusta asti selittää miksi tarvitsee ruiskuja...

Illalla Mitzi sai mieluisan vieraan ja piristyi tästä käynnistä niin, että joi itse vähän vettä kupista ja söi melkein kokonaisen maksalaatikon (otin rusinat pois) ja sai vielä maksamakkaraa (ei taida olla ihan ravitsemusopillisesti oikeaa ruokintaa ;)). Leikkauspotilaiden purkkiruokaa se ei suostunut syömään. Sitten äkkiä lääkkeet kitusiin, pihalle pissille ja takaisin nukkumaan. Illalla mennään vielä pissille ja suihkutellaan masua. Tissit ovat pienentyneet, mutta edelleen se haava on siellä niiden välissä hautomassa. Ja vähän kuulemma repsottaa tuo haava. Hengitys on nyt parempi, vähän niiskutusta ja ulkona reverse neezingiä.

Niin ja huomenna mennään yliopistolliseen käymään, en saa muuten mielenrauhaa.

Mitzi oli illalla näin hereillä, että yritti väenväkisin vääntäytyä kaulurista leluun. Nyt ne jotka ovat ihmetelleet tätä lelun olemassaoloa: Sehän on selkeä indikaattori Mitzin voinnista. Niin kauan kun se on koskematon niin Mitzi ei ole oma itsensä. Eli edistystä on tapahtunut. :)

Toim.huom. Mitzin annettiin kuvanottohetken tehdä moista, muuten se on levossa.

Tiistain oksennus

Juuri kun luulin, että se eilinen oksennus jäi vain satunnaiseksi ja johtui sulamattomasta aineksesta.. Mitzi oksensi uudelleen tänään, vähän ennen kolmea iltapäivällä. Tällä kertaa ilmeisesti sen mitä olin saanut aamulla syötettyä (eli senkin vähäisen...). Soitin tietysti heti eläinsairaalaan (yliopistolliseen) ja käskettiin seurata tilannetta ja tuoda Mitzi huomenna. Huoh. Sanokaa nyt jotain viisasta.

Niin ja soitin Espoon Eläinsairaalaan ja kysyin onko tässä kuivumisen vaara. Siihen ei otettu kantaa, mutta käskettiin viedä muualle jos tuntuu siltä, että tarvitsee tiputusta.

Mitzin tiistai


Mitzi vaan makaa, makaa ja makaa.. edelleen.

maanantai 17. syyskuuta 2007

Mitzin maanantai

No eipä mitään uutta auringon alla. Tai itseasiassa koko päivähän on melkeempä satanut, mutta Mitzi on ollut visusti sisällä (paitsi pissitykset). Kävin ostamassa kahdenlaista leikkauspotilaiden purkkiruokaa ja ensin näytti siltä, ettei Mitzi syö/niele kumpaakaan. Kokeilin sitten illalla uudestaan ja sain toisen purkeista melkein syötettyä. Edelleen syötän Mitziä teelusikalla, se ei suostu syömään lattialta kupistaan mitään. Pillereittein kanssa on sama puljaaminen mitä ennenkin, eli ei tahdo niellä niitä mitenkään. Suu on visusti kiinni,, puree hampaat yhteen, sitten kun saa lääkkeen sisään jotenkin ei vaan niele.

Kokonaisuudessaan Mitzi vaan makaa, makaa ja makaa. Se jaksaa tosin olla pidempiä aikoja hereillä, mikä on vaan hyvä juttu. Esim. nyt sen voi nostaa ammeeseen suihkuteltavaksi.

Illalla Mitzi aiheutti jännitysmomentin oksentamalla. Tarkemmin tarkasteltuna tuotos oli kenties lauantain maksalaatikon rusinat. Ensin olin ihan että tääh, missä vaiheessa se on koirannappuloita syönyt. Ennen tuollaiset rusinat olisi menneet kevyesti läpi, nyt emme edes tajunneet, että moista voisi käydä; olimme lauantaina vain niin onnellisia, että saimme Mitzin ylipäätään syömään jotain.

sunnuntai 16. syyskuuta 2007

Mitzin sunnuntai

Mitzi vaan makaa ja makaa. Tänään Mitzi on kyllä jaksanut kannatella päätään paremmin. Viimeisillä voimillaan Mitzi on pedannut. Rohina on vähentynyt, mutta se ei ole loppunut. Aamupissalla käydessään Mitzi sai jonkinlaisen hengenahdistuskohtauksen ja se ei ollut mukava tunne katsoa vierestä. Mutta noin kokonaisuutena Mitzi on mennyt parempaan suuntaan.

Sen olen unohtanut kirjoittaa, että Mitziä niiskuttaa. Eli toivottavasti se pahin korina on loppunut(?), ja ehkä Mitzi käyttää nyt eri lihaksia hengittämiseen? Ehkä niiskuttaminen on pienempi paha kuin korina. Niin, ja se vielä huomiona; Mitzi vuotaa mömmöjä (on tosin antibioottikuurilla). Toivottavasti se on normaalia synnytyksen jälkeistä poistumaa. Toivottavasti sen sisällä ei muhi mikään megaluokan tulehdus...

Ruokailu on edelleen ongelma. Mitzi ei vaan suostu syömään samaa ruokaa mitä eilen. Ehkä se yhdistää pahan olon/lääkkeet niihin. Sainkin hyvän vinkin ostaa sille leikkauspotilaille tarkoitettuja purkkiruokia. Vaihtelu virkistää. Nyt olen tehnyt niin, että ruokin ensin melkeen koko annoksen ja siinä vaiheessa vasta aloitan tablettien kanssa vekslaamisen. Ei tule niin pahaa reaktiota (on ruokatorven- ja mahansuojalääkityksellä). Se on nyt ihan äärimmäisen valikoiva ruoan suhteen. Sinnikkäästi olen kuitenkin voidellut tebletteja ja pilkkonut niitä osiin, koska helpottaahan se nielemistä, vaikkei se siitä pidä. Toivottavasti tämä nielemis/limakalvo-ongelma poistuu ja saisimme "vanhan Mitzin" takaisin.

Tuota kommenteissa kerrottua hyvää, voi-kikkaa kokeilimme lauantaiaamuna sillä seurauksella, ettei Mitzi enää syö voita, tai tahdo nielläkään voilla voideltuja tabletteja. Ja kyllä, ihan niin alas ne tungetaan mitä pystyn ja silti on näin. Kuulostaa hassulle eikö vaan... Eikä siihen liittynyt mitään sen kummempaa dramatiikkaa kuin normaali lääkkeenanto nieluun. Ja nyt puhutaan koirasta joka ennen tunki itsensä vaikka väkisin astianpesukoneeseen, että sai vaan nuolla lautasia, puri takin taskuihin reiät jos nameja oli unohtunut niihin jne. Ei ollut tällaista lääkkeenanto/nirsoiluongelmaa. Se on varmaan tätä "kerrasta viisastumista" mitä se noudattaa muidenkin ruoka-aineiden kanssa.

Mitzi piristyi hetkellisesti sen verran iltaa kohden, että se keksi alkaa hoitaa itseään. Onneksi varastosta löytyi 5 cm pidempi kauluri, johon vaihdettiin, kun alkoi näyttää uhkaavalta Mitzin kurotellessa kohti leikkaushaavaa. Pääasiassa Mitzi tosin edelleen vain makaa, eikä se näin ollen ole vaarallinen itselleen.

Sen verran on tapahtunut edistystä, että sain sen tekemään isot hädät pihalle.


lauantai 15. syyskuuta 2007

Paljon vastaamattomia kysymyksiä


Tänään on ollut Mitzin ensimmäinen päivä kotona. Mitzi on edelleen heikko ja nukkuu, mutta Mitzin rohina on selkeästi vähentynyt. Olemme todella onnekkaita, että Mitzi jäi henkiin. Mitzi käy edelleen vain pikku asioilla ulkona. En tiedä miten saan siitä ilman kävelyttämistä sen ison asian tuohon pihalle. Sisällä Mitzi vaan makaa tuossa lähellä. On koko päivän vaan maannut ja maannut. Sellaiset kunnon viimeiset hengenvedot ovat vähentyneet. Edelleen jos se lähtee liikkeelle niin sitä kunnon rohinaa esiintyy ja sen liikkumisen jälkeen, mutta se saattaa nukkua hetkiä rohisematta. Välillä täytyy oikein katsoa, että onhan se vielä elossa. Vaikka hiljaisuushan on vain hyvä merkki. Enää se ei alituiseen vaihtele asentoa vai olla pidempään samassa paikassa. Vinkuminen ja hätäily ovat myös vähentyneet, mutta ne eivät ole loppuneet.

Nyt tätä kirjoittaessani, siis la-illalla, Mitzi alkoi raivoisasti petaamaan ja vinkumaan. Se myös läähättää. Sillä on mm. voimakas kipulääkitys, mutta onkohan sillä silti tuskia? Tietääkö se, että sillä ei ole pentuja? Hoitaako nämä lääkkeet myös tätä puolta vai ajattelemmeko, että se on vain eläin ja sillä ei ole tietoisuutta tällaisista asioista? Ihmisillähän raskauteen liittyvät ongelmat ja lapsen menettäminen ovat pahimpia mahdollisia asioita. Onkohan eläimillä tunteita..

Mitzin hoivailuun on panostettu 100% ja se on prioriteetti nro 1! Mitzin ruokkiminen on edelleen taiteenlaji ja se ei suostu syömään kaikkea. Se ei vieläkään syö kupista. Se ei jaksa nuolla käsiä tai mitään lusikkaa. Kenties ruoka on liian matalalla nielemisen suhteen, joten ruokimme sitä kaikilla mahdollisilla vippaskonsteilla. Ehkä aspiroiminen vaikutti myös tähän. Myös pillereiden anto on ongelmallista. Mitzistä on selvästi inhottavaa niellä. Jos yritän antaa niitä pillereitä ennen ruokaa niin se ei syö sen jälkeen ruokaa. Minua pelottaa, että se saa jonkun kakomiskohtauksen, kun laitan niitä väkisin sen suun takaosaan. Nameina tai huijauksen kera se ei niitä itse syö. Hyvä merkki kuitenkin on se, että se on illalla muutaman kerran juonut vapaaehtoisesti vettä.

Tiedän, että ihmiset ovat uteliaita tietämään, miksi näin kävi. Niin vain kävi. Miksi? Sitä on jo kysytty minultakin. Minä haluaisin myös tietää. Onko se seuraava asia sitten mistä puhua? Tai syyllisten etsiminen? Minulla vaan ei ole sitä kuuluisaa kristallipalloa. Tuoko se pentuja takaisin jos spekuloimme olisiko se pitänyt leikata aiemmin, olisiko se silloin aspiroinut, oliko sillä kohdussa tulehdus, oliko istukka tai istukat ennen aikoja irronneet, toimivatko istukat ylipäätään kunnolla, oliko sillä astutettaessa infektio tms. Oliko Mitzillä istukoiden vajaatoimintaa? Ja mikä johti tähän. Oliko pentu tai pentuja kuollut aiemmin viikolla jne. On asioita, joita en itse tiedä, eikä kukaan muukaan. Ei tiennyt eläinlääkärikään. Kaikkia asioita en ole edes kertonut tässä blogissa, kuten esim. tarkempia tietoja niistä pennuista.

Jotenkin tässä vaiheessa suuresta surusta, hädästä ja onnesta; siitä, että Mitzi on elossa, on kamalan pitkä matka näihin jossitteluihin ja spekulaatioihin. Mitzi on kotona ja käytämme kaiken energian sen hoitoon. Nyt elämme vain hetken kerrallaan. Syyllisyyden tunto on jo ihan siitä kamala, että miten saatoin toivoa ja haaveilla Mitzin pennusta. Miten saatoin antaa rakkaan koirani kokea jotain tällaista.

Ensimmäinen yö kotona

Nukuin Mitzin vieressä niin kuin aina. Yleensähän se nukkuu sängyssä, mutta nyt tein sille oman pedin ja laitoin patjani sen viereen lattialle, ettei se vahingossakaan kiipeilisi turhaan. Yöllä Mitzi rohisi ja pihisi, oli levoton, vaikeroi, läähätti, vinkui ja koetti vaihtaa asentoaan koko ajan. Eli nukuimme hyvin katkonaisesti. Loppujen lopuksi otin Mitzin kainalooni peittoni alle. Nyt sen saa pysymään levossa vain jos olen koko aika sen vieressä, muuten se koettaa tepastella perässä ja jos jätän sen kotiin tai yhteen huoneeseen niin se huutaa ja vinkuu perään. Ei kaiketi tee kovin hyvää keuhkoille/kurkulle saati koko ajatukselle täyslevosta. Mitzi hakee selvästi tukea ja turvaa juuri minusta ja tämä vaikeuttaa ihan kaikkea mm. isojen koirien lenkkeilyttämistä, kun Mitzin pitäisi jäädä kotiin muiden vahdittavaksi. Luulen, että tämä Mitzin hätä helpottaa kun se alkaa voimaan paremmin.

Aamulla sain Mitzin syömään pehmeää ruokaa, mutta lääkkeitä se ei olisi halunnut millään niellä. Myös pikku hädällä käyminen onnistui. Muutoin se vaan nukkuu jos vain olen sen lähellä.

perjantai 14. syyskuuta 2007

Mitzi on kotona

Mitzi on haettu illalla kotiin, kun sen testiarvot eivät enää edellytä happikaapissa/osastolla oloa. Voi sitä riemua, kun se oli haljeta pelkästä ilosta. Viimeisillä voimillaan se jaksoi kävellä pää 'etukumarassa'. Asennon pitäisi korjautua ajan mittaan. Mitzi hengittää edelleen hassusti ja toivomme hartaasti, että tämä olisi vain ohimenevää. Kaikki pennuista muistuttava on yritetty viedä pois. Mitzi on selvästi hämillään mikä on homman nimi ja sillä on tukala olla. Syödä se ei oikein osaa. Aloitimme sille heti Galastop kuurin, jotta sen tissit pienenisivät. Huomisesta lähtien alkaa muut lääkkeet, jotka ovat jatkoa sille mitä se on sairaalassa saanut. Mitzi on nyt täydellisessä levossa, se saa käydä ulkona vain tarpeillaan. Pikku kullannuppu on nyt peiteltynä omaan petiinsä, jotta se pysyisi lämpimänä ja nukkuisi tämän kauhean painajaisen pois.

Vihdoinkin valoisampia uutisia

Mitzi on otettu happikaapista ja se hengittää vähemmän korisematta. Pahin on siis ohi!!! Tila on vakava, muttei ole enää kriittinen. :)

Aivan erityisen huonoja uutisia

Pennut 3 kpl ovat kuolleet ja Mitzi on Helsingissä, Yliopistollisessa Eläinsairaalassa teho-osastolla. Mitzi sai synnytyskomplikaation, jonka takia pennut kuolivat/tai joka johtui kuolleista pennuista. Mitzille tuli illalla/yöllä poltot ja se synnytti ensimmäisen pennuista ihan normaalisti pentulaatikkoon kotona, - pentu oli kuollut. Sen jälkeen alkoi vasta tapahtua... Odoteltiin ja mitään ei tullut, käytiin juoksemassa ulkona ja mitään ei tullut. Soiteltiin yliopistolliseen jne. Mitzi on siis keisarinleikattu hätäsektiona päivystysaikaan. Mitzi heräsi nukutuksesta ok ja sen piti päästä kotiin, mutta Mitzi sai vielä leikkauskomplikaation: Mitzi oli imaissut keuhkoihin nukutus/hengitysputken poisoton yhteydessä ilmeisesti vatsalaukun happamia nesteitä, joten Mitzi on erittäin kriittisessä tilassa, keuhkokuumeessa eläinsairaalan teho-osastolla. Kyseessä on siis erittäin harvinainen ja vakava leikkauskomplikaatio. Mitzi luultavasti kuolee. :(

torstai 13. syyskuuta 2007

Ensimmäisestä astutuksesta 9 viikkoa (63 vrk)

Tänään on siis LA ensimmäisen astutuksen mukaan laskettuna. Viimeisen astutuksen mukaan laskettuna se olisi vasta sunnuntaina. Täytyy kyllä sanoa, että tämä päivä on ollut tai ainakin tuntunut todella pitkälle. Olin jo niin varma, että jotain alkaisi tapahtua.

Ke-to yön Mitzi petaili ja läähätteli oikein ahkerasti. Aamulla Mitzi oli kuitenkin taas oma itsensä ja halusi taas peuhata pallonsa kanssa. Reippaasti juoksenteli lenkit ees taas. Päivällä nukuttiin sitten yönkin edestä ja tuntui, ettei mikään ota edistyäkseen. Välillä Mitzi heräilee vaihtamaan asentoaan, vähän pinnallisesti läähättelemään ja petailemaan, muttei kuitenkaan sellaisella kovalla kiihkolla tee sitä. Ruoka ei ole oikein maistunut. Kana on ainoa mitä Mitzin saa syömään jos oikein yrittää houkutella. Odotellaan.

Päivä on siis mennyt odotellessa. Välillä ollaan käyty kävelyillä ja mittailtu lämpöä. Ulkona Mitziä tuntuu erityisesti kiinnostavan pensaiden ja kivien alustat ja jos sen erehtyy päästämään takapihalle niin se käy antaumuksella kuopimassa kuoppia. Tisseissä aivan se nänninjuuri on aavistuksen kasvanut.

Olin jo täysin varma, että se täytyy viedä eläinlääkäriin, koska huomasin illalla lämpömittailun yhteydessä, että siitä valui erittäin vähäisesti vihreää nestettä. Mitzin yleisvointi on kuitenkin ollut tyyni, eikä se vaikuta tuskaiselta, vapisevalta, hermostuneelta, ponnistavalta tms. Joten eläinlääkärin ohjeiden mukaan (Soitin siis Espoon Eläinsairaalaan, tarkempia tietoja annan privana) seuraamme tilannetta, avautumisvaihe voi kestää. Ainakin oma kylmähermoisuuteni kehittyy!!! Lämmöt sillä on vaihdelleet päivän aikana 37 asteen ja 37.8 asteen väliltä. Nyt klo 23 mitattaessa ne olivat 37,3. Eli en osaa sanoa ovatko ne ke-to yönä olleet siellä 36 asteen alkuisia vai onko tuo 37 alin mihin se sen ylipäätään pudottaa.

Ja jos samat enteet mitä viime yönä niin tänä yönä ei taaskaan nukuta... Lupaavasti Mitzi on taas herännyt horroksestaan, läähättelee, petailee ahkerasti, todella hiljaisella äänellä vikisee ja puhdistelee itseään. Nyt se jopa petailee niin, että ottaa hampaillaan alustasta kiinni.

keskiviikko 12. syyskuuta 2007

Ensimmäisestä astutuksesta 8½ viikkoa (62 vrk)


Ei vielä niin mitään.. odotellaan...

Aamulla/päivällä jaksoi taas peuhata pallonsa kanssa ja söi. Illalla ei halunnut syödä koirannappuloita, herkut kyllä kelpaavat. On tyyni ja rauhallinen, ei läähätä.. jatketaan seurailua...



Aamulämpö 37,8
Päivälämpö 37,4
Iltalämpö 37,1

tiistai 11. syyskuuta 2007

Ensimmäisestä astutuksesta 8½ viikkoa, ilta (61 vrk)

Päivällä Mitzi halusi leikkiä pallollaan ja oli hyvinkin virkeä. Iltaa kohden se on muuttunut rauhalliseksi ja vetäytyväksi. Ja iltaruoan syöminen oli sellaista närppimistä, että sai oikein arvailla aloittaako Mitzi edes. Söi sitten kuitenkin loppuun asti.

Iltaseisotuksia:

Vetäytyneenä 'Do Not Disturb Me':Lämpö klo 20:00 37,5 ja klo 23:00 37,8 eli tämä yö taidetaan vielä nukkua.

Ensimmäisestä astutuksesta 8½ viikkoa (61 vrk)

Kaikki olisi jo olemassa pentuja varten, mutta ne eivät vaan suvaitse syntyä. :D Mitzi kaivelee pentulaatikkoa, muttei vielä niin raivokkaasti, että olisi todelliset hetket käsillä. Lisäsin pentulaatikkoon vielä peitettä, mitä voi sitten vapaasti möyriä. Eikä haittaa koirankarvat, raapimiset tai likaantumiset - kaiken voi pestä ja laatikossa on pohja, ettei kynnet osu lattiaan. Tietysti täytyy vaan toivoa, että pennut tosiaan syntyisivät normaalisti ja aiottuun paikkaan, eikä esim. sänkyyn. Ja jos synnytysajankohdastakin saisi esittää toiveita, ettei menisi päivystysajaksi. ;)

Mitzi tuossa vieressä haastaa leikkimään, eli ei siis mitenkään näytä siltä, että synnytys tapahtuisi tänään. Ensikertalaisten narttujen sanotaan synnyttävän vähän aikaisemmin. Tosin koska emme tiedä hedelmöittymisajankohtaa niin voihan olla, että tositoimiin päästään vasta viikon lopulla. Lämpö oli aamulla 37,9 astetta.

Mitä on jo varattuna:
- pyyheliinoja
- talouspaperia
- lämpöpulloja
- lankaa, sakset
- muistiinpanovälineet
- desinfiointiainetta
- kumihanskat
- vaihtoalunen/sia laatikkoon
- vaaka
- emonmaidonvastiketta + tuttipullo
- pipetti
- roskis paperijätteelle
- pyykkikori liinavaatteille
- kamera
- videokamera

Mitä pitäisi vielä EHKÄ hankkia/varata, ei pakollista kuitenkaan:
- liukastusainetta
- nutri plus geeliä
- digitaalinen vaaka

Aamulenkkeiltiin ihan normaalisti ja hyvin jaksoi. Ruoan lisäksi annoin vielä ruoka-aineita, joissa olisi magnesiumia, E-vitamiinia ja C-vitamiinia. Ken uskoo, mutta näiden sanotaan helpottavan synnytystä. Lihalientä on pakastettuna pakastimessa, jos sitä tarvitaan yms kaikenlaista muuta.


maanantai 10. syyskuuta 2007

Ensimmäisestä astutuksesta 8½ viikkoa (60 vrk)

Tänään on ensimmäisestä astutuksesta laskien 60 vrk. Lämmöt ovat vaihdelleet 38.1 ja 37.8 väliltä. Mitzi oli lenkillä aavistuksen laiska, muttei niin väsynyt, etteikö olisi jaksanut pureskella hihnaa. Aamulla teki useammat isot hädät. Joko tyhjentelee viikonlopun herkkusaldoaan tai sitten tyhjentää suolistoaan. Ruoka tosin maittaa edelleen. Kotona on rauhallinen ja pääasiassa nukkuu.




Penkille kapuaminen ei suju enää niin ketterästi ja täytyy muutenkin varoa, ettei yllytä tekemään mitään riskiliikkeitä.



Tarkkasilmäiset varmaan huomaavat, että kuvat on otettu eri kameralla. Digijärkkäri on siis poissa kuvioista ainakin ensi viikkoon. Ärsyttäväähän se on kun kuvia joutuu ottamaan sen sata miljoonaa saadakseen edes yhden onnistuneen... Tässä nyt kun olisi muitakin asioita jännitettävänä. ;)

sunnuntai 9. syyskuuta 2007

Viimeisestä astutuksesta 8 viikkoa

Nyt pyörähtää virallisesti viimeinen odotusviikko käyntiin!
Tänään sunnuntaina on ensimmäisestä astutuksesta laskettuna 59 vrk ja viimeisestä astutuksesta laskien tasan 8 viikkoa (56 vrk). Koira kantaa pentuja noin 60 - 65 vuorokautta. Jos narttu on astutettu monta kertaa, on mahdotonta tietää milloin se hedelmöittyi.


Jokunen ruumiinlämpö on jo mitattu ja siinä 37,9 asteen hujakoilla ne pyörivät. Eli tällä astelukemalla ei tapahdu mitään vielä aikoihin. Nartun ruumiinlämmön mittauksella pyritään ennustamaan synnytyksen alkua. Nartun veren progesteronitason äkillinen lasku aikaansaa lämpötilan putoamisen. Koirilla ruumiinlämmön mittaus tapahtuu peräsuolesta ja tähän tarkoitukseen parhain on nopea digimittari, liukastetta ja namuja. Namut asetetaan koiran nähden pöydälle tai sängylle ja kun koira keskittyy niiden tuijottamiseen niin se malttaa paremmin pysyä jaloillaan. ;) Kun lämpö käy 37 asteen alle, voi synnytystä alkaa odottaa viimeistään 24 tunnin sisään. Synnytyksessä koiran ruumiinlämpö on palannut noin 38,5 asteeseen. Koiran normaali ruumiinlämpö on siinä 38 - 39 asteen tietämillä. Tiineysajan loppupuolella on ihan normaalia, että lämpö on keskimäärin sellaiset 37,6. Koiran ruumiinlämpö vaihtelee normaalistikkin päivän mittaan, vuorokaudenajan ja aktiivisuuden mukaan.


Toinen synnytystä ennustava tekijä on suoliston tyhjentäminen ja ruoasta kieltäytyminen. Vielä ei ole kumpaakaan nähtävissä. Kaikki tällaiset merkithän ovat yksilöllisiä; kaikki ei aina mene oppikirjan mukaan. Tärkeää onkin, että viimeisenä viikkona narttua pidetään silmällä ja kirjaillaan ylös muutoksia käytöksessä jne.

Tisupussit alkavat olla jo melkoiset. Petailua esiintyy paljon ja tisuista saa jo puristamalla maitoa. Mitzi kirputtaa/narskuttelee itseään etujaloista. Kenties se tuntee pentujen liikkeet?

torstai 6. syyskuuta 2007

Ensimmäisestä astutuksesta 8 viikkoa (56 vrk)

Piti ottaa vain tavalliset seisotuskuvat, mutta satuin ottamaan muutaman poseerauskuvan, joista tähän otokseen olen erittäin tyytyväinen. Kaunis Mitzi.

Tänään elellään ensimmäisestä astutuksesta laskettuna 56 tiineysvuorokautta, eli itse h-hetkeen on odotusta noin 1-1½ viikkoa jäljellä. Eläinlääkärihän epäili silloin ultrassa, etteivät pennut olisi tiinehtyneet ensimmäisestä astutuksesta. Lämpöjä ei ole vielä kertaakaan mitattu, mutta eiköhän sekin aloiteta tulevana viikonloppuna.


Mitziä alkaa selkeästi vähän kyllästyttää nämä seisottelut. :D

Katse kaukaisuuteen... Meinasin muuten unohtaa ottaa viikkomittailut:
Paino: 19 kg (kotivaaka, joten tulos voi heittää...)
Rinnanympärys: 63 cm
Keskiympärys: 69 cm
Vyötärönympärys: 57 cm


Mitään erityisen jännittävää emme ole puuhailleet ja toistaiseksi suhteellisen reippaasti Mitzi jaksaa kävellä mukana, ellei ole hyvin kuuma sää. Selvästi sillä on tönkkö olo ja roikkuvat tissit hieman hidastavat. Hädät tehdään melkein ensi metreillä, vaikka yleensä kävellään pitkälle ennen kuin sellaiseen suostutaan.


Kohta tarkistetaan nisien kunto ja pikku hiljaa siistitään karvoja ihan vähän niin, että pentujen olisi sitten helpompi löytää nisille. Emon nisien vahan saa pois esim. ruokaöljyyn kostutetulla talouspaperilla.


Pentulaatikkoa petaillaan ahkerasti ja ruokaa kerjätään jatkuvasti. Nyt pentujen potkut tuntuvat selvästi. Tämäkin makailutyyli on yleistynyt. On se varsinainen leveä kuljetus. :)

Pentusuunnitelmat 2024!

Meille on suunnitteilla kaksi työlinjaista bordercollie pentuetta kesälle 2024! Martalle (Töhöttimen Pinnauspurtava; sijoituskoira) tulee pe...