perjantai 28. joulukuuta 2007

Normaalifloora... vai ei sittenkään?

Löytyi eng.kielinen artikkeli, jossa käsitellään tiinehtymistä ja sen problematiikkaa. Mitzin sulhollahan oli käynyt juuri ennen Mitziä narttu, joka jäi tyhjäksi (Emenems Arwen) ja yhdellä sulhon tyttöystävällä on ollut synnytyskomplikaatio (Fia-Friends Kila-Komet). Laitetaan linkki tänne jos löytyy kohtalotovereita, jotka lukee tätä blogia & pohtii samoja juttuja.

Artikkeli

lauantai 15. joulukuuta 2007

Kuulumisia (3 kuukautta)

Katselen Mitziä. Aika on edennyt luonnottoman hitaasti. Olen jo pitkään pohtinut tämän blogin poistamista, mutta toisaalta tätä blogia on ihan terapeuttista lukea. Huomaa kuinka omat tunteet ja ajatukset kehittyvät ajan kanssa - Onnesta täydellisen pohjalle ja palasten kokoamista... Tietysti päivittelemällä tämä asia ei unohdu, mutta en tiedä voiko se koskaan unohtuakkaan? Ehkä se muuttaa vaan muotoaan.

Pääasia kuitenkin, että Mitzi on voinut hyvin. Ei ole ollut pahoinvointia, ruokahalu on valtava ja eloa piisaa. Aivastelu on vähentynyt lähes kokonaan. Mitzi on aloittanut myös karvanlähdön.

Edelleen se haave Mitzin pennusta ei ole muuttunut, vaikkei se tule toteutumaan. Eli en ole alkanut ajattelemaan tyyliin: "Ehkä tällä kaikella oli jokin tarkoitus ja Mitziä ei oltu tarkoitettu äidiksi". En myöskään ymmärrä edellistä toisten ihmisten sanomana. Pitäisikö sen lohduttaa, kun kuitenkin tuntuu niin helvetin pahalta? Vieläkin.

perjantai 2. marraskuuta 2007

Kuulumisia (7 viikkoa)

Meillä on mennyt ihan hyvin, mutta sitten eilen Mitzille tuli huono olo ja se oksensi. Olin lenkillä kaverin+koirien kanssa; ei kävelty edes pitkää lenkkiä ja Mitzi ei juurikaan juossut, vaikka oli vapaana. Lähinnä siinä jaloissa kyttäsi kaverin makupaloja ja tarjosi tottista. Mitzi sai sitten jotain 5-8 makupalaa. Lähdettiin kävelemään kotiopäin, laitettiin koirat hihnaan ja jossain vaiheessa Mitzi sitten vähän jätätti ja yllättäen oksensi pari kertaa samaiset makupalat ylös ja jotain vatsanesteitä. :(

Mitzi on ollut muutoin todella reipas ja leikkii niillä leluillaan. Ajoittain aivastelee. Tosin kynsiä leikatessa huomaa, ettei raajavoima ole palautunut. Eli eikai tässä muuta kuin malttia, malttia...


perjantai 19. lokakuuta 2007

Pari uutta videota

Otin pienen videon Mitzistä, joka on pätkästy kahdeksi pienemmäksi pätkäksi. Mitzi yrittää ihan selvästi vihjailla lenkin suunnasta ja tarkoituksesta (kentälle). Mitzi on niin söpö. :)





keskiviikko 17. lokakuuta 2007

Kuulumisia

En ole jaksanut kirjoitella blogia, kun meille kuuluu sitä samaa. Eli hyvin pikku hiljaa olisi tarkoitus edetä ulkoilun lisäämisen kanssa. Mitzi tosin oksensi taas maanantaina ja tiistaina olimme kenties liian kauan ulkona, koska Mitzin aivastelu lisääntyi. Mutta noin muuten Mitzi on hyvin pirteä ja sisällä jaksaa kyllä peuhata niillä leluillaan. :)

torstai 11. lokakuuta 2007

Torstai

No jos tämä torstai olisi sitten toivoa täynnä. Mitzi on ollut varsin villi - ja vaativa. Hemmottelun varjopuolet alkavat näkyä. Koko ajan pitäisi leikkiä, leikkiä ja leikkiä. Ja kun Mitzi on varsin ihmisläheinen ja yhteistyöhaluinen niin sehän ei leiki tippaakaan yksinään (paitsi narupallon ravistelua/moukarin heittoa, joka on turvallisuussyistä kielletty). Punkee syliin, puskee, tökkii, antaa tassua, ja hyvä kun ei suuhun asti työnnä lelujaan. Tv:n katselusta/tietokoneella olosta ei tule yhtään mitään. Nooh, mutta jos jonkun aikaa vielä annetaan harrastaa näitä sisäleikkejä ja sitten täytyy varmaan tylysti laittaa lelut kaappiin. Toisaalta Mitzi on niin söpö ja on kiva katsoa tätä sen ilakointia. :)

Vielä pitääkin lisätä sellainen huomio, että Mitzin suusta tuli vaahtoa. En tiedä mitä/miksi (muutaman maiskutuksen jälkeen?), mutta pyyhin suun ja sitten sitä ei tullut enempää.

keskiviikko 10. lokakuuta 2007

Keskiviikko

Mitzi on saanut olla pidempiä aikoja vapaana.

Pieniä juoksupyrähdyksiä Monan perässä.



Mitzillä on kyllä ruokahalu melkein parantunut. Mitzi on alkanut tehdä pikku kepposiaan, kuinka tyhjentää roskis, avata ruokatynnyri ja kuinka syödä ulkona kaikki syötäväksi kelpaava. Mutta leikkauspotilaiden purkkiruokia se ei vieläkään syö. Aamulenkillä Mitzi söi ruohoa ja oksensi 4 kertaa sen jälkeen. Viimeisissä oksennuksissa ei tullut edes mitään ylös. Toivottavasti johtuu ruohon syönnistä, eikä lääkityksen lopettamisesta.

tiistai 9. lokakuuta 2007

Maanantai, tiistai

Taidetaan olla aika lähellä tämän blogin lopettamista. Kolme ja puoli viikkoa sitten ei ollut selvää jääkö Mitzi henkiin. Nyt Mitzi hengittää, syö, juo, haluaa leikkiä ja on kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunut. Mitzin vointi on ollut hyvä - mitä nyt vähän aivastelua ja pärskimistä... (loppuukohan koskaan, miten pysyvä vamma jää?) Koirilla on kyllä uskomaton kyky selvitä levolla ja nukkumisella pahoistakin asioista. Kuntoa täytyy vielä rakentaa pitkään ja hartaasti. Odotan vielä malttamattomana Mitzin silmiin palaavan sen iloisen tuikkeen. :)
Lääkitys on nyt lopetettu ja jännityksellä odottelemme, tuleeko Mitzin vointiin muutosta huonompaan. Haavaa en niin pelkää vaan keuhkoja ja ruokatorvea. Annan vielä ruoan mukana maitohappobakteereja, mutta sehän ei ole varsinaista lääkitystä. Mitzi tulee syömään jonkin aikaa pehmeää ruokaa. Eli jatkemme hampaiden harjailuja. Mitzillä käytetään ulkoillessa valjaita mahdollisen henkitorven ärsytyksen minimoimiseksi. Sateella pidetään visusti takki päällä. Otan pois videokuvan, jos sitä joku ihmettelee - Mitzi ei enää pysy paikoillaan niin pitkiä aikoja.

Ainakaan tässä vaiheessa Mitzille ei tule kaveria, vaikka on se jo käynyt mielessä. Haave pennusta ei ole sammunut. Mitzin kanssa saamme aloittaa kaiken alusta ja tuntuu, että siinä on pentua riittämiin. Kenties on myönnettävä, että ehkä sittenkin minä olen se, joka tarvitsee enemmän aikaa toipua tästä kaikesta.

sunnuntai 7. lokakuuta 2007

Sunnuntai

Jaa'a, mitäs sitä enää tänne blogiin kirjoittaisi. Meillä voidaan ihan ok. Edelleen on sellaista aivastelua ja pärskimistä, mutta toivottavasti se on vähentymään päin. Vähän on vieläkin emätinvuotoa. Haava on lähes ummessa. Ruokahalu on myös palautumaan päin. Alla video, mitä on taas alettu harrastamaan (mutta milläs estät; no ei ainakaan rasitu juoksemisesta, mutta eikai tuosta p:n syönnistä mitään tulehdusta tule):




Huomatkaa rodunomainen hännänkanto. Tästä kuvakulmasta katsottuna takakulmauksetkin olisivat olemattomat. ;) Vähäistä turkinlähtöä havaittu.

Siirrymme ensi viikolla toivottavasti tavalliseen päiväjärjestykseen, sillä Mitziltä loppuvat kaikki lääkitykset. Jatkamme kuntoilun, pehmeiden ruokien/säännöllisten ruokinta-aikojen ja hampaiden harjailun parissa. Kenties jotain täytyy antaa mahdolliseen närästykseen, mutta se on pohdinnan alla.


Jos mielenkiintoa riittää niin eläinanestelogiasta löytyy varsin kattava artikkeli täältä.

lauantai 6. lokakuuta 2007

Lauantai

Yöllä Mitzillä oli reverse sneezauskohtaus. Nyt Mitzi on kyllä ollut niin vilkkaalla päällä, että on saanut jännittää milloin käy hassusti. Sisällä Mitzi viipottaa ees taas. Käveltiin päivällä vähän pidempi lenkki ja Mitzi sai olla myös vapaana. Eipä se kauheesti rasittunut, irtaantunut tai juossut; kun yritti lähinnä härnätä minua. Lenkki ei siis aiheuttanut mitään oireita, mutta sen jälkeen oli väsy. Sisällä kokeilin oleilua ilman tötteröä ja suihkuttelin Cothivettia (nuolemisen estoaine) haavalle, mutta se sai Mitzin kovin aivastelemaan. Kaippa tätä liikuntamäärää on kaikesta huolimatta pikku hiljaa kasvatettava, onhan Mitzi ollut levossa jo kolme viikkoa.

perjantai 5. lokakuuta 2007

Perjantai (3 viikkoa)

Mitzi.

Tuu jo!!!

Mennään!!!

No mikä maksaa!!!

Jooko?!?!


torstai 4. lokakuuta 2007

Torstai

Jess!!! Mitzi joi tänään vettä ihan itse ja oma-aloitteisesti! VIHDOINKIN :)

Kokeillaan videoklipin liittämistä tähän, ne jotka eivät sitä jostain syystä näe: videossa ihan saman pallon kanssa turhauman purkamista mitä tuossa yllä olevassa valokuvassa. Ihan pienen hetken sai peuhata. :)

keskiviikko 3. lokakuuta 2007

Keskiviikon videot

Mitzin syömisvideo ja köhköh-video, hitaammilla yhteyksillä en suosittele katsomista. Liian suuria laitettavaksi tähän suoraan näkyville. Videossa siis Mitzi syö, Mitziä ei syödä. Ei mikään syömisnopeuden maailmanennätys, mutta syöminen pääasia. Tykitysvideo, joten kajarit auki tai kiinni, as you wish. ;) Ja sitten toinen video on kun Mitzi vähän köhii... :(

Linkki

Keskiviikko

Aamulla Mitzi söi turvotettuja nappuloita. Aletaan mennä siis normaalimpaan suuntaan.

Mitzi on jo vähän sitä mieltä, että pliis voisko nää oudot kuvailut jo loppua ja tehtäis mielummin jotain kivaa. Mitzi lepää parhaiten toisessa huoneessa, sillä ilmeisesti olen jotenkin onnistunut vahvistamaan huomionhakukäyttäytymistä. Eli jos olemme samassa huoneessa Mitzi yrittää kokoajan puskea, tökkiä ja tuoda leluja. Vielä ei olla käyty keuhkokontrollikuvissa, koska Mitzillä on vielä lääkitys. Joten en uskalla edes tehdä mitään rauhoittavia(?) nenänkäyttöharjoituksia.

Tuon verran se loppupää repsottaa (klikkaa kuva suuremmaksi). Tämä on varmasti informatiivisin kuva, koska nahkaa on venytetty sen verran, että se näkyy. Tuntuu, että tähän haavan parantumiseen on mennyt/menee jo ikuisuus.

tiistai 2. lokakuuta 2007

Tiistai

Ajattelin josko otan Mitzin ihan pikkukävelylle isojen kanssa. Lenkki alkoi ihan loistavasti, kun saatiin joku irtokoira kimppuumme. Koirani olivat hihnassa ja täysin provoamatta, mutta annoin vastata hyökkäykseen. Mitzin vedin selkäni taakse. Ja en oikeasti jaksa enää kuunnella tarinoita vihaisista susikoirista, oltiin tilanteeseen _taas_ täysin syyttömiä. Tässä kuvassa tiukasti katsotaan horisontissa poistuvaa irtokoiraa omistajineen.

Syksyinen Mitzi poseeraus. :)

maanantai 1. lokakuuta 2007

Maanantai

Olen tainnut unohtaa kirjoittaa, että olemme siirtyneet lattialta nukkumisesta sänkyyn. Tällainen näky minua odotti eilen illalla. Eihän tuollaista söpöliiniä raaski siirtää tieltä pois. Mitzi on niin söpösti pedannut allensa peittoni. Pieni kukkulan kuningas! :)


Ja sitten ikävämpiin aiheisiin... Puuh. Uusi viikko on alkamassa ja mä alan olla ihan loppu tästä kaikesta. :(

Joku kysyi yksityisesti, että selvisikö pennuista mitään. Kun tässä on kaikesta muustakin kerrottu: No, tähän on sanottava, ettei niitä avattu. Jollakin tajunnan tasolla olen aina ajatellut, että jos oma koirani kuolee yllättäen/nuorena niin se avattaisiin ja yksilötuhkattaisiin. Mutta en ollut ajatellut asiaa niin pitkälle, että mikäli näin kävisi pennuille, miten toimisin. Sen verran osasin toimia, että laitoin kotona syntyneen, kuolleen pennun sanomalehteen ja jääkaappiin (kuten Evira ohjeistaa). Otin sen nyytin kyllä mukaan, spookya eikö vaan, ja jätin sen sinne eläinsairaalaan. Ultrassa näkynyt pentu nro 2, oli jo ilmeisesti aiemmin kuollut, sitä en edes nähnyt; tiedän vain sukupuolen. Ja pentu nro 3 oli se henkiin elvytetty pentu, mitä pidin sylissäkin ja jonka lopettamiseen eläinlääkäri tuli pyytämään luvan. Pentuja oli siis 1 uros ja 2 narttua, mustavalkoinen ja tricolour, eli sen kolmannen väriä en tiedä. Mutta siinä vaiheessa meni pasmat niin sekaisin, kun sain tiedon Mitzin leikkauskomplikaatiosta. Osasin vain sanoa, että kaiken voitavan saa tehdä ja ettei Mitziä saa lopettaa ilman lupaani. Tällainen selitys tähän tutkimattomuuteen: Eli en vaan tajunnut ajatella koko pentujen avaamisasiaa.

sunnuntai 30. syyskuuta 2007

Sunnuntai

Mitäs meille kuuluu? Mitzi on syönyt (nyt ei taas suostu syömään niitä leikkauspotilaiden purkkiruokia) ja juonut huijaamalla (ja ruiskulla). Vielä kaulakarvat eivät ole kasvaneet takaisin. Mitzille on alkanut lisääntyä tuo kuonon sylkiväritys.


Seisotuskuvat.

Mitzillä käytetään edelleen kauluria, koska vatsan repsotus ei ole vielä parantunut.

Vatsakuva, kuva ennen puhdistusta. Eli herkkien ei kannata klikata kuvaa suuremmaksi... ;) Nojoo, ei tuossakaan näy sitä kunnolla.

Tosi masentavaa, kun näin pieni valokuvaussessio aiheutti taas reverse sneezing kohtauksen. Eli menimme takaisin sisälle toipumaan. Ja koetan takoa kaaliini, että vaikka Mitzi haluaisi olla ulkona/näyttää ihan ok:lta ulkoisesti, niin on pakko katsoa kellosta ulkoilulle minuuttimäärä.

lauantai 29. syyskuuta 2007

Perjantai, lauantai (2 viikkoa)

Taas tälläin niputtain nämä päivät... Mitzi on voinut ihan hyvin ja olen sen nyt molempina päivinä joutunut jättämään useammaksi tunniksi äidin hoitoon. Olen ollut opiskelemassa, didaktiikkaa molemmat päivät.. ihan oikeasti viikonloppuna voi olla opintoja. Nyt lauantaina iltana annoin Mitzin olla sohvalla vieressäni, hyvitykseksi ;) ja otin siltä siksi ajaksi kaulurin pois. Mitziä kutittaa ikävästi kaikki ajellut kohdat, joita se haluaisi kuopsuttaa ja nuolla. Vahdin tietenkin, ettei se kajonnut siihen haavaan. Mitzi oli erittäin mielissään siitä, että sai olla sohvalla ja maata lähelläni.

torstai 27. syyskuuta 2007

Torstain kuvakertomus

Torstai meni tuttuun tapaan lepäillessä. Mitzi on siis edelleen levossa ja käy ulkona vain asioilla.


Koska Mitzi on syönyt niin hyvin niitä herkkuruokia niin päätin taas kokeilla, jos se söisi näitä energiapitoisempia leikkauspotilaiden purkkiruokia. Alku näytti hyvälle.


Ja sitten tössäsi. Liekö paha maku, huonot muistot vai lattialta syöttäminen syynä?


Annoin sitten jälkiruoaksi eri ruokaa. Mitzi ei vielä ole niin fiksu, että osaisi jujuttaa antamaan parempaa ruokaa keskeyttämällä aiemman ruoan syömisen. Ehkä jatkamme vielä jonkun aikaa tätä kohotetulta alustalta syöttöä.


Tässä tämä vatsakuva. Päätin julkaista sen nyt, koska tämä on oikeasti siistein ottamani kuva. Edelleen siitä saa kyllä otettua karmivampia kuvia, varsinkin siitä lopusta muutamasta sentistä. Sellaisia inhoja repsotuskuvia... Mutta tiedä sitten, kuinka herkkiä bloginlukijoita täällä vierailee. ;)

Torstai

Nyt Mitzi syö ihan itse Nutri Plus-geeliä, kun sen sivelee sen kitalakeen. Hiemanko helppoa! Vähän ajattelin, että jäiköhän sille traumoja siitä pakkosyötöstä, kun laitoin sitä sen kitalakeen (on sen verran tahmeaa, että jää kiinni ja koiran on pakko vaan niellä). Ilmeisesti saamme ahneen pikkuporsaamme takaisin ja pääsemme taas seurailemaan vyötärönlinjoja. Siis minkä vyötärön. ;)

Tietty itsepäisyys on myös tullut takaisin. Enää ei mitenkään haluttaisi olla suihkuteltavana (koetti ammeesta vaan hypätä pois kuin liukas saippua). Ja, sen sijaan, että Mitzi nukkuisi jaloissa niin se vaatii koko ajan rapsutusta ja kenties toivoo, että ottaisin tötterön pois.

keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Keskiviikko

Jee, keskiviikkoaamuna sain Mitzin vihdoin ja viimein huijattua juomaan ihan vähän. Alkaa ilmeisesti ruokahalu palailla, kun onnistui se ruoan sekoittaminen veteen ja tällä lailla juotto.

Mitzin veli Acke Ruotsista lähetti myös pikaisia toipumisia. Alla pari kuvaa Ackesta ja ai että se on omaan silmään niin komia ja niin miespuolinen versio Mitzistä:



Mutta on se jotenkin niin suuri vääryys, ettei tällaisia koiria saada lisää. :(

tiistai 25. syyskuuta 2007

Maanantai, tiistai

Mandyn synttärit oli ja meni ja olemme palanneet arkeen. Mitzi on voinut tilanteeseen nähden hyvin, eli syö edelleen purkkiruokia (paitsi niitä leikkauspotilaiden) ja sellaista pientä kerjäilyä on ilmassa. Tosin Mitzi ei juo, vaikka on houkuteltu kaikin mahdollisin keinoin. Annan vielä varmuuden vuoksi ruiskulla vettä. Tänään keskustelin asiasta Mitziä hoitaneen eläinlääkärin kanssa. Hänen mukaan mikäli koira syö, ei sillä näin ollen pitäisi olla mitään estettä juoda ...niin halutessaan.

Tänään näin Mitziltä ekat hepulihyppelyt, kun otin kaulurin pois ennen ulkoilua. Alkaa vanha kunnon Mitzi palailla tähän maailmaan. Edelleen Mitzi aivastelee ja pärskii ulkona, mutta onneksi se ei rohise. Leikkasin myös pitkät kynnet, mistä huomasin kyllä, ettei Mitzi ole ihan iskussaan, koska ei jaksa niin vastustella/potkia mitä yleensä. Eli homma meni suhteellisen siististi ja kivuttomasti meitä molempia ajatellen. Haavaa on suihkuteltu ja se näyttää muuten ihan hyvältä paitsi viimeiset 1½-2 cm. Pesin myös hampaat. Eli kyllä Mitzi on täällä hyvässä täyshoidossa.

sunnuntai 23. syyskuuta 2007

Sunnuntai

Yöllä heräsin, kun koira joi. Tietysti ajattelin, että Mitzi, jes, on aloittanut juomisen. Sitten oli pakko katsoa ja ei, se iso möykky oli Mandy. Sunnuntaina muutenkin olen keskittynyt Mandyyn ja Mandyn 10 v. syntymäpäiviin. :)

lauantai 22. syyskuuta 2007

Lauantain kuvia

Otin Mitzistä hetken kuvia ulkona. Muuten on menny ihan jees, eli Mitzi on omatoimisesti syönyt (muttei juonut).

...Mutta juuri kun olin hihkaisemassa, että tämä lauantai meni hyvin niin eiköhän Mitzi oksentanut ennen iltaruokaa.


Syömistyyli. Iltaruoka kuitenkin syötiin.

perjantai 21. syyskuuta 2007

Perjantai-ilta

Jihaa, sain Mitzin illalla syömään ihan itse! Ruokana oli Pedigreen purkkiruokaa, jonka kyljessä oli bordercollien kuva. Sanoinkin Mitzille, että oisko aika jo syödä. Että etkö näe et tää on ihan sua varten. Ensin kokeilin, josko Mitzi olisi ylettänyt kurottelemaan pöydältä. Njääh. Sitte laitoin ruoan matalammalle, tuolille ja siitä se suostui sen syömään. Lautaselta tosin, ehkä kupissa on liian korkeat reunat. Sitten loput lääkkeet (osahan annetaan ennen ruokailua) ja ruiskulla vettä päälle. Hyvä tyttö. :)

Jos jotain hauskaa tästä ruokajutusta keksii niin olen aina sanonut, että olisi kiva jos olisi sellainen pikkuinen koira, jota voisi hemmotella ostamalla purkkiruokia. :D

Mitzi kerjäsi ekaa kertaa ruokaa: voileipääni ja vielä sellaista juustoa, mitä se ei ole suostunut syömään. Pakkohan se oli palkita siitä. :) Ehkä uudet lääkkeet tepsivät... :)

Mitzi saa varastaa ruokaa pöydältä (1 viikko)

Tilanne kun aspiraatiosta on kulunut 1 viikko:

Nyt perjantaina on ne viimeisetkin verikokeiden tulokset saatu. Tai siis torstaina ne ovat valmistuneet. Sain nyt eri eläinlääkärin kiinni, mitä eilen koetin tavoitella. Tai siis mulle päin piti tulla sen soiton alunperin. Syykin selvisi, miksi näin ei tapahtunut. Mitzin oma eläinlääkäri oli sairastunut.

No siis veriarvojen pitäisi olla viiterajoissa (kohonnut verihiutaleiden määrä?) ja niitä nuoruusmuutoksia ei oltu havaittu. Eli Mitzillä ei ole mitään yleistynyttä infektiota, vaan vaiva on paikallinen.

Mitzi söi aamulla taas Pedigreen lihahyytelömakkaraa. Syöminen on vaan hyvä juttu. Oikeastaan oli ihan hyvä saada puhua eri henkilön kanssa, sai lisää vinkkiä tähän ruokapuljausasiaan. Puhelu varmisti sen mitä itsekin olen havainnut. Mitzi tykkää kun sitä syöttää lusikalla ja se istuu. Syy siihen miksi Mitzi ei vieläkään syö lattialta kupista ei liity nirsoiluun vaan siihen, että sen ruokatorvi on ärtynyt. Tämä lääkäri ehdotti ihan sitä, että Mitzi saisi syödä pöydältä: etupää tuolilla, takapää lattialla ja kuppi pöydällä. Tällöin ruoka menee suoraan mahalaukkuun. Eli Mitzi saa ihan luvan kanssa varastaa ruokaa pöydältä. ;)

Oksentelua ei ole ollut. Vieläkun se juomispuoli saataisiin toimimaan. Pääasiassa Mitzi edelleen vaan makaa ja nukkuu.

torstai 20. syyskuuta 2007

Torstai...

Torstai on toivoa täynnä ja pah. Aamulla Mitzi oli sentään pirteä ja jaksoi syödä 2-3/5 osaa Pedigreen lihahyytelömakkaraa. Eli nyt ei kelpaa maksalaatikkokaan, niistä leikkauspotilaiden purkkiruoista puhumattakaan. Nukkuu vain. Koko päivänä ei ole omatoimisesti juonut. Eli olen ruiskulla ruikkinut Nutrisal vettä sisään, mutta ei todellakaan mitään 9 desilitraa. Varmaan pitäisi olla nesteytys koko ajan, että yhdeksään desiin päästäis (ihmispuolellahan on vissiin useamman viikon tehohoito tällaisen jälkeen). Illalla sitten tätä samaa ruoka/lääkepuljaamista ja ei maistunut sama ruoka mitä aamulla. En oikein saanut syötettyä mitään.

Niin ja kukaan ei soittanut niistä tuloksista tänään.

keskiviikko 19. syyskuuta 2007

Keskiviikkona lääkärissä

Käytiin tänään Yliopistollisessa Eläinsairaalassa, koska Mitzi ei syö tai juo kunnolla tai suoremmin ilmaistuna ollenkaan.

Saatiin sama lääkäri joka leikkasi Mitzin perjantaina aamuyöllä niin ei tarvinnut alusta asti selittää mitä on käynyt (kyllähän sen voi koneeltakin lukea). Yleistutkimuksessa Mitzin hengitysäänet ovat korostuneet. Juuri kun hengitysääniä kuunneltiin alkoi palohälytys. Se oli aiheeton, mutta pääsimme pihalle vesisateeseen.

Limakalvot olivat vaaleanpunaiset. Vatsa oli palpoiden pehmeä. Vulva oli siisti. Suu ja nielurisat olivat siistit.

Mitzistä otettiin kontrolliröntgenkuva. Kuvassa todettiin lisääntynyttä tiiviyttä kauttaaltaan keuhkoissa aiempaan kuvaan verrattuna (perjantaina). Vakavia, aspiraatiotyyppiseen keuhkokuumeeseen viittaavia muutoksia ei kuitenkaan todettu.

Mitzistä otettiin myös verikokeita. Näytteestä tutkittiin tulehdussolu- ja punasoluarvot sekä peruselinarvot. Peruselinarvoissa ei ollut huomautettavaa. Tulehdussoluarvo ja punasoluarvot olivat viiterajoissa. Tulehdussolujen nuoruusmuodot bakteeritulehduksen varalta tarkistetaan vielä, tuloksen saa huomenna.

Mitzin syömättömyys johtuu todennäköisesti aspiraatiossa ärtyneestä ruokatorvesta (esofagiitti eli ruokatorven tulehdus). Mitzille lisätään ruokatorven limakalvoa suojaavia ja mahan happamuutta vähentäviä lääkityksiä: Ranimex, Antepsin ja Primperan.

Aikaisempia lääkityksiä myös jatketaan: Sunylox, Tramadol, Omepratsol, paitsi Galastoppia (kuuri loppu). Niin ja ostin lisää Nutriplussaa.

Liikunta vain hihnassa ja välttämättömin, eli lepoa. Liikunta/rasituskielto.

Haavan repsottamiselle ei voi mitään, se paranee hitaammin, mutta pitäisi parantua. Tämän takia Mitzillä pidetään kauluria, ettei se vaan nuole sitä (repsotus ei johdu nuolemisesta). Mahaa voi myös suihkutella vedellä tai puhdistaa Betadine-liuoksella kaksi kertaa päivässä.

Jos Mitzi ei syö, sille annetaan pakolla leikkauspotilaiden purkkiruokaa ruiskulla ja laimennettuna vedellä. Vettä Mitzin tulisi juoda noin 9 dl päivässä. Jos se ei juo niin sama homma ruiskulla. Nämä ruoka/juoma kerrat jaetaan useiksi kerroiksi per päivä.

Lopuksi tai siis tuloksia odotellessa Mitziä nesteytettiin ihon alle ja suoraan suoneen.

Mitzi käyttäytyi oikein hyvin paitsi röntgenissä. Keuhkokuvat kun otetaan valveilla. Kyljellä makaaminen oli ihan jees, mutta kun olisi selällään pitänyt olla niin piti vähän yrittää potkia.

tiistai 18. syyskuuta 2007

Tiistain piristys

Kävin apteekissa ostoksilla ja ostin Nutrisalia tuohon nestetasapainoon. Siihen tuli apteekin työntekijä ja kysyi 'kuinka voin auttaa' ja minä sitten, että 'saisinko vielä 10 ml ja 20 ml ruiskut'. Siitä sitten kehkeytyi vääntö, kun apteekkari toteaa 'voi kuule, kun me myydään niitä vain lääkemääräyksen yhteydessä'. Kysyin sitten, että 'kuinka saan tämän koiralle joka ei juo itse'. No ilmestyihän ne ruiskut sitten siihen tiskille. Jotenkin ei vaan jaksaisi kaikille alusta asti selittää miksi tarvitsee ruiskuja...

Illalla Mitzi sai mieluisan vieraan ja piristyi tästä käynnistä niin, että joi itse vähän vettä kupista ja söi melkein kokonaisen maksalaatikon (otin rusinat pois) ja sai vielä maksamakkaraa (ei taida olla ihan ravitsemusopillisesti oikeaa ruokintaa ;)). Leikkauspotilaiden purkkiruokaa se ei suostunut syömään. Sitten äkkiä lääkkeet kitusiin, pihalle pissille ja takaisin nukkumaan. Illalla mennään vielä pissille ja suihkutellaan masua. Tissit ovat pienentyneet, mutta edelleen se haava on siellä niiden välissä hautomassa. Ja vähän kuulemma repsottaa tuo haava. Hengitys on nyt parempi, vähän niiskutusta ja ulkona reverse neezingiä.

Niin ja huomenna mennään yliopistolliseen käymään, en saa muuten mielenrauhaa.

Mitzi oli illalla näin hereillä, että yritti väenväkisin vääntäytyä kaulurista leluun. Nyt ne jotka ovat ihmetelleet tätä lelun olemassaoloa: Sehän on selkeä indikaattori Mitzin voinnista. Niin kauan kun se on koskematon niin Mitzi ei ole oma itsensä. Eli edistystä on tapahtunut. :)

Toim.huom. Mitzin annettiin kuvanottohetken tehdä moista, muuten se on levossa.

Tiistain oksennus

Juuri kun luulin, että se eilinen oksennus jäi vain satunnaiseksi ja johtui sulamattomasta aineksesta.. Mitzi oksensi uudelleen tänään, vähän ennen kolmea iltapäivällä. Tällä kertaa ilmeisesti sen mitä olin saanut aamulla syötettyä (eli senkin vähäisen...). Soitin tietysti heti eläinsairaalaan (yliopistolliseen) ja käskettiin seurata tilannetta ja tuoda Mitzi huomenna. Huoh. Sanokaa nyt jotain viisasta.

Niin ja soitin Espoon Eläinsairaalaan ja kysyin onko tässä kuivumisen vaara. Siihen ei otettu kantaa, mutta käskettiin viedä muualle jos tuntuu siltä, että tarvitsee tiputusta.

Mitzin tiistai


Mitzi vaan makaa, makaa ja makaa.. edelleen.

maanantai 17. syyskuuta 2007

Mitzin maanantai

No eipä mitään uutta auringon alla. Tai itseasiassa koko päivähän on melkeempä satanut, mutta Mitzi on ollut visusti sisällä (paitsi pissitykset). Kävin ostamassa kahdenlaista leikkauspotilaiden purkkiruokaa ja ensin näytti siltä, ettei Mitzi syö/niele kumpaakaan. Kokeilin sitten illalla uudestaan ja sain toisen purkeista melkein syötettyä. Edelleen syötän Mitziä teelusikalla, se ei suostu syömään lattialta kupistaan mitään. Pillereittein kanssa on sama puljaaminen mitä ennenkin, eli ei tahdo niellä niitä mitenkään. Suu on visusti kiinni,, puree hampaat yhteen, sitten kun saa lääkkeen sisään jotenkin ei vaan niele.

Kokonaisuudessaan Mitzi vaan makaa, makaa ja makaa. Se jaksaa tosin olla pidempiä aikoja hereillä, mikä on vaan hyvä juttu. Esim. nyt sen voi nostaa ammeeseen suihkuteltavaksi.

Illalla Mitzi aiheutti jännitysmomentin oksentamalla. Tarkemmin tarkasteltuna tuotos oli kenties lauantain maksalaatikon rusinat. Ensin olin ihan että tääh, missä vaiheessa se on koirannappuloita syönyt. Ennen tuollaiset rusinat olisi menneet kevyesti läpi, nyt emme edes tajunneet, että moista voisi käydä; olimme lauantaina vain niin onnellisia, että saimme Mitzin ylipäätään syömään jotain.

sunnuntai 16. syyskuuta 2007

Mitzin sunnuntai

Mitzi vaan makaa ja makaa. Tänään Mitzi on kyllä jaksanut kannatella päätään paremmin. Viimeisillä voimillaan Mitzi on pedannut. Rohina on vähentynyt, mutta se ei ole loppunut. Aamupissalla käydessään Mitzi sai jonkinlaisen hengenahdistuskohtauksen ja se ei ollut mukava tunne katsoa vierestä. Mutta noin kokonaisuutena Mitzi on mennyt parempaan suuntaan.

Sen olen unohtanut kirjoittaa, että Mitziä niiskuttaa. Eli toivottavasti se pahin korina on loppunut(?), ja ehkä Mitzi käyttää nyt eri lihaksia hengittämiseen? Ehkä niiskuttaminen on pienempi paha kuin korina. Niin, ja se vielä huomiona; Mitzi vuotaa mömmöjä (on tosin antibioottikuurilla). Toivottavasti se on normaalia synnytyksen jälkeistä poistumaa. Toivottavasti sen sisällä ei muhi mikään megaluokan tulehdus...

Ruokailu on edelleen ongelma. Mitzi ei vaan suostu syömään samaa ruokaa mitä eilen. Ehkä se yhdistää pahan olon/lääkkeet niihin. Sainkin hyvän vinkin ostaa sille leikkauspotilaille tarkoitettuja purkkiruokia. Vaihtelu virkistää. Nyt olen tehnyt niin, että ruokin ensin melkeen koko annoksen ja siinä vaiheessa vasta aloitan tablettien kanssa vekslaamisen. Ei tule niin pahaa reaktiota (on ruokatorven- ja mahansuojalääkityksellä). Se on nyt ihan äärimmäisen valikoiva ruoan suhteen. Sinnikkäästi olen kuitenkin voidellut tebletteja ja pilkkonut niitä osiin, koska helpottaahan se nielemistä, vaikkei se siitä pidä. Toivottavasti tämä nielemis/limakalvo-ongelma poistuu ja saisimme "vanhan Mitzin" takaisin.

Tuota kommenteissa kerrottua hyvää, voi-kikkaa kokeilimme lauantaiaamuna sillä seurauksella, ettei Mitzi enää syö voita, tai tahdo nielläkään voilla voideltuja tabletteja. Ja kyllä, ihan niin alas ne tungetaan mitä pystyn ja silti on näin. Kuulostaa hassulle eikö vaan... Eikä siihen liittynyt mitään sen kummempaa dramatiikkaa kuin normaali lääkkeenanto nieluun. Ja nyt puhutaan koirasta joka ennen tunki itsensä vaikka väkisin astianpesukoneeseen, että sai vaan nuolla lautasia, puri takin taskuihin reiät jos nameja oli unohtunut niihin jne. Ei ollut tällaista lääkkeenanto/nirsoiluongelmaa. Se on varmaan tätä "kerrasta viisastumista" mitä se noudattaa muidenkin ruoka-aineiden kanssa.

Mitzi piristyi hetkellisesti sen verran iltaa kohden, että se keksi alkaa hoitaa itseään. Onneksi varastosta löytyi 5 cm pidempi kauluri, johon vaihdettiin, kun alkoi näyttää uhkaavalta Mitzin kurotellessa kohti leikkaushaavaa. Pääasiassa Mitzi tosin edelleen vain makaa, eikä se näin ollen ole vaarallinen itselleen.

Sen verran on tapahtunut edistystä, että sain sen tekemään isot hädät pihalle.


lauantai 15. syyskuuta 2007

Paljon vastaamattomia kysymyksiä


Tänään on ollut Mitzin ensimmäinen päivä kotona. Mitzi on edelleen heikko ja nukkuu, mutta Mitzin rohina on selkeästi vähentynyt. Olemme todella onnekkaita, että Mitzi jäi henkiin. Mitzi käy edelleen vain pikku asioilla ulkona. En tiedä miten saan siitä ilman kävelyttämistä sen ison asian tuohon pihalle. Sisällä Mitzi vaan makaa tuossa lähellä. On koko päivän vaan maannut ja maannut. Sellaiset kunnon viimeiset hengenvedot ovat vähentyneet. Edelleen jos se lähtee liikkeelle niin sitä kunnon rohinaa esiintyy ja sen liikkumisen jälkeen, mutta se saattaa nukkua hetkiä rohisematta. Välillä täytyy oikein katsoa, että onhan se vielä elossa. Vaikka hiljaisuushan on vain hyvä merkki. Enää se ei alituiseen vaihtele asentoa vai olla pidempään samassa paikassa. Vinkuminen ja hätäily ovat myös vähentyneet, mutta ne eivät ole loppuneet.

Nyt tätä kirjoittaessani, siis la-illalla, Mitzi alkoi raivoisasti petaamaan ja vinkumaan. Se myös läähättää. Sillä on mm. voimakas kipulääkitys, mutta onkohan sillä silti tuskia? Tietääkö se, että sillä ei ole pentuja? Hoitaako nämä lääkkeet myös tätä puolta vai ajattelemmeko, että se on vain eläin ja sillä ei ole tietoisuutta tällaisista asioista? Ihmisillähän raskauteen liittyvät ongelmat ja lapsen menettäminen ovat pahimpia mahdollisia asioita. Onkohan eläimillä tunteita..

Mitzin hoivailuun on panostettu 100% ja se on prioriteetti nro 1! Mitzin ruokkiminen on edelleen taiteenlaji ja se ei suostu syömään kaikkea. Se ei vieläkään syö kupista. Se ei jaksa nuolla käsiä tai mitään lusikkaa. Kenties ruoka on liian matalalla nielemisen suhteen, joten ruokimme sitä kaikilla mahdollisilla vippaskonsteilla. Ehkä aspiroiminen vaikutti myös tähän. Myös pillereiden anto on ongelmallista. Mitzistä on selvästi inhottavaa niellä. Jos yritän antaa niitä pillereitä ennen ruokaa niin se ei syö sen jälkeen ruokaa. Minua pelottaa, että se saa jonkun kakomiskohtauksen, kun laitan niitä väkisin sen suun takaosaan. Nameina tai huijauksen kera se ei niitä itse syö. Hyvä merkki kuitenkin on se, että se on illalla muutaman kerran juonut vapaaehtoisesti vettä.

Tiedän, että ihmiset ovat uteliaita tietämään, miksi näin kävi. Niin vain kävi. Miksi? Sitä on jo kysytty minultakin. Minä haluaisin myös tietää. Onko se seuraava asia sitten mistä puhua? Tai syyllisten etsiminen? Minulla vaan ei ole sitä kuuluisaa kristallipalloa. Tuoko se pentuja takaisin jos spekuloimme olisiko se pitänyt leikata aiemmin, olisiko se silloin aspiroinut, oliko sillä kohdussa tulehdus, oliko istukka tai istukat ennen aikoja irronneet, toimivatko istukat ylipäätään kunnolla, oliko sillä astutettaessa infektio tms. Oliko Mitzillä istukoiden vajaatoimintaa? Ja mikä johti tähän. Oliko pentu tai pentuja kuollut aiemmin viikolla jne. On asioita, joita en itse tiedä, eikä kukaan muukaan. Ei tiennyt eläinlääkärikään. Kaikkia asioita en ole edes kertonut tässä blogissa, kuten esim. tarkempia tietoja niistä pennuista.

Jotenkin tässä vaiheessa suuresta surusta, hädästä ja onnesta; siitä, että Mitzi on elossa, on kamalan pitkä matka näihin jossitteluihin ja spekulaatioihin. Mitzi on kotona ja käytämme kaiken energian sen hoitoon. Nyt elämme vain hetken kerrallaan. Syyllisyyden tunto on jo ihan siitä kamala, että miten saatoin toivoa ja haaveilla Mitzin pennusta. Miten saatoin antaa rakkaan koirani kokea jotain tällaista.

Ensimmäinen yö kotona

Nukuin Mitzin vieressä niin kuin aina. Yleensähän se nukkuu sängyssä, mutta nyt tein sille oman pedin ja laitoin patjani sen viereen lattialle, ettei se vahingossakaan kiipeilisi turhaan. Yöllä Mitzi rohisi ja pihisi, oli levoton, vaikeroi, läähätti, vinkui ja koetti vaihtaa asentoaan koko ajan. Eli nukuimme hyvin katkonaisesti. Loppujen lopuksi otin Mitzin kainalooni peittoni alle. Nyt sen saa pysymään levossa vain jos olen koko aika sen vieressä, muuten se koettaa tepastella perässä ja jos jätän sen kotiin tai yhteen huoneeseen niin se huutaa ja vinkuu perään. Ei kaiketi tee kovin hyvää keuhkoille/kurkulle saati koko ajatukselle täyslevosta. Mitzi hakee selvästi tukea ja turvaa juuri minusta ja tämä vaikeuttaa ihan kaikkea mm. isojen koirien lenkkeilyttämistä, kun Mitzin pitäisi jäädä kotiin muiden vahdittavaksi. Luulen, että tämä Mitzin hätä helpottaa kun se alkaa voimaan paremmin.

Aamulla sain Mitzin syömään pehmeää ruokaa, mutta lääkkeitä se ei olisi halunnut millään niellä. Myös pikku hädällä käyminen onnistui. Muutoin se vaan nukkuu jos vain olen sen lähellä.