sunnuntai 16. syyskuuta 2007

Mitzin sunnuntai

Mitzi vaan makaa ja makaa. Tänään Mitzi on kyllä jaksanut kannatella päätään paremmin. Viimeisillä voimillaan Mitzi on pedannut. Rohina on vähentynyt, mutta se ei ole loppunut. Aamupissalla käydessään Mitzi sai jonkinlaisen hengenahdistuskohtauksen ja se ei ollut mukava tunne katsoa vierestä. Mutta noin kokonaisuutena Mitzi on mennyt parempaan suuntaan.

Sen olen unohtanut kirjoittaa, että Mitziä niiskuttaa. Eli toivottavasti se pahin korina on loppunut(?), ja ehkä Mitzi käyttää nyt eri lihaksia hengittämiseen? Ehkä niiskuttaminen on pienempi paha kuin korina. Niin, ja se vielä huomiona; Mitzi vuotaa mömmöjä (on tosin antibioottikuurilla). Toivottavasti se on normaalia synnytyksen jälkeistä poistumaa. Toivottavasti sen sisällä ei muhi mikään megaluokan tulehdus...

Ruokailu on edelleen ongelma. Mitzi ei vaan suostu syömään samaa ruokaa mitä eilen. Ehkä se yhdistää pahan olon/lääkkeet niihin. Sainkin hyvän vinkin ostaa sille leikkauspotilaille tarkoitettuja purkkiruokia. Vaihtelu virkistää. Nyt olen tehnyt niin, että ruokin ensin melkeen koko annoksen ja siinä vaiheessa vasta aloitan tablettien kanssa vekslaamisen. Ei tule niin pahaa reaktiota (on ruokatorven- ja mahansuojalääkityksellä). Se on nyt ihan äärimmäisen valikoiva ruoan suhteen. Sinnikkäästi olen kuitenkin voidellut tebletteja ja pilkkonut niitä osiin, koska helpottaahan se nielemistä, vaikkei se siitä pidä. Toivottavasti tämä nielemis/limakalvo-ongelma poistuu ja saisimme "vanhan Mitzin" takaisin.

Tuota kommenteissa kerrottua hyvää, voi-kikkaa kokeilimme lauantaiaamuna sillä seurauksella, ettei Mitzi enää syö voita, tai tahdo nielläkään voilla voideltuja tabletteja. Ja kyllä, ihan niin alas ne tungetaan mitä pystyn ja silti on näin. Kuulostaa hassulle eikö vaan... Eikä siihen liittynyt mitään sen kummempaa dramatiikkaa kuin normaali lääkkeenanto nieluun. Ja nyt puhutaan koirasta joka ennen tunki itsensä vaikka väkisin astianpesukoneeseen, että sai vaan nuolla lautasia, puri takin taskuihin reiät jos nameja oli unohtunut niihin jne. Ei ollut tällaista lääkkeenanto/nirsoiluongelmaa. Se on varmaan tätä "kerrasta viisastumista" mitä se noudattaa muidenkin ruoka-aineiden kanssa.

Mitzi piristyi hetkellisesti sen verran iltaa kohden, että se keksi alkaa hoitaa itseään. Onneksi varastosta löytyi 5 cm pidempi kauluri, johon vaihdettiin, kun alkoi näyttää uhkaavalta Mitzin kurotellessa kohti leikkaushaavaa. Pääasiassa Mitzi tosin edelleen vain makaa, eikä se näin ollen ole vaarallinen itselleen.

Sen verran on tapahtunut edistystä, että sain sen tekemään isot hädät pihalle.


4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei
Taistelkaa siellä! Sinulla on varmasti ihan järjettömän rankkaa, joten pitä huoli itsestäsi, että jaksat hoitaa Mitziä. Syö ja juo, vaikkei ruoka maittaiskaan, sillä sinun pitää pysyä kunnossa, jotta jaksat tämän rankan ajan. Uskon, että teette siellä kaikkenne ja Mitzi on parhaassa mahdollisessa hoidossa siellä sinun luonasi. Täällä pidetään peukkuja ja toivotaan todella kovasti, että toipuminen lähtee hyvin käyntiin ja Mitzi on taas pian oma iloinen itsensä.

Meillä syötetään myös aina tabletit niin, että pyöritän ne voissa. Niin ne saa helpommin kurkusta alas, eivätkä maistukaan niin pahalle.

Paranemista hartaasti toivottaen
Päivi Nietosvaara

Anonyymi kirjoitti...

Ihana lukea blogistasi, että Mitzi on toipumassa ja päässyt kotiin. Tsemppiä ja voimia parantumiseen!
t. Hanna, Nana & Kit

Nietosvaara kirjoitti...

Hei
Tuli niistä tableteista mieleen, että saako niitä murskata (esim. kahden pikkulusikan välissä, niin, että menevät jauhoksi). Jos saa niin sittenhän sen jauhon vois sekoittaa sellaseen Koskenlaskija sulatejuustoon ja sitä tahnaa kun sitten laittaa suuhun, niin koiran on ehkä hankala sylkeä sitä pois, kun se tarttuu ikeniin hampaisiin. Vois ehkä sitä kautta pienellä pakolla syödä lääkkeen, vaikka inhottavaa onkin. Tää oli vaan yksi ajatus, kun pähkäilin mitä eri vaihtoehtoja lääkkeen syöttämiselle vois olla. Itse asiassa keksin tän Canex-matolääkkeestä, joka on sellaista tahnaa ja sitä on sen takia helppo syöttää. Tosin se ei taida maistua koiran mielestä millekään.
Terv. Päivi Nietosvaara

Kennel Mithrandir kirjoitti...

Joo, tota täytyyki kokeilla.