lauantai 15. syyskuuta 2007

Paljon vastaamattomia kysymyksiä


Tänään on ollut Mitzin ensimmäinen päivä kotona. Mitzi on edelleen heikko ja nukkuu, mutta Mitzin rohina on selkeästi vähentynyt. Olemme todella onnekkaita, että Mitzi jäi henkiin. Mitzi käy edelleen vain pikku asioilla ulkona. En tiedä miten saan siitä ilman kävelyttämistä sen ison asian tuohon pihalle. Sisällä Mitzi vaan makaa tuossa lähellä. On koko päivän vaan maannut ja maannut. Sellaiset kunnon viimeiset hengenvedot ovat vähentyneet. Edelleen jos se lähtee liikkeelle niin sitä kunnon rohinaa esiintyy ja sen liikkumisen jälkeen, mutta se saattaa nukkua hetkiä rohisematta. Välillä täytyy oikein katsoa, että onhan se vielä elossa. Vaikka hiljaisuushan on vain hyvä merkki. Enää se ei alituiseen vaihtele asentoa vai olla pidempään samassa paikassa. Vinkuminen ja hätäily ovat myös vähentyneet, mutta ne eivät ole loppuneet.

Nyt tätä kirjoittaessani, siis la-illalla, Mitzi alkoi raivoisasti petaamaan ja vinkumaan. Se myös läähättää. Sillä on mm. voimakas kipulääkitys, mutta onkohan sillä silti tuskia? Tietääkö se, että sillä ei ole pentuja? Hoitaako nämä lääkkeet myös tätä puolta vai ajattelemmeko, että se on vain eläin ja sillä ei ole tietoisuutta tällaisista asioista? Ihmisillähän raskauteen liittyvät ongelmat ja lapsen menettäminen ovat pahimpia mahdollisia asioita. Onkohan eläimillä tunteita..

Mitzin hoivailuun on panostettu 100% ja se on prioriteetti nro 1! Mitzin ruokkiminen on edelleen taiteenlaji ja se ei suostu syömään kaikkea. Se ei vieläkään syö kupista. Se ei jaksa nuolla käsiä tai mitään lusikkaa. Kenties ruoka on liian matalalla nielemisen suhteen, joten ruokimme sitä kaikilla mahdollisilla vippaskonsteilla. Ehkä aspiroiminen vaikutti myös tähän. Myös pillereiden anto on ongelmallista. Mitzistä on selvästi inhottavaa niellä. Jos yritän antaa niitä pillereitä ennen ruokaa niin se ei syö sen jälkeen ruokaa. Minua pelottaa, että se saa jonkun kakomiskohtauksen, kun laitan niitä väkisin sen suun takaosaan. Nameina tai huijauksen kera se ei niitä itse syö. Hyvä merkki kuitenkin on se, että se on illalla muutaman kerran juonut vapaaehtoisesti vettä.

Tiedän, että ihmiset ovat uteliaita tietämään, miksi näin kävi. Niin vain kävi. Miksi? Sitä on jo kysytty minultakin. Minä haluaisin myös tietää. Onko se seuraava asia sitten mistä puhua? Tai syyllisten etsiminen? Minulla vaan ei ole sitä kuuluisaa kristallipalloa. Tuoko se pentuja takaisin jos spekuloimme olisiko se pitänyt leikata aiemmin, olisiko se silloin aspiroinut, oliko sillä kohdussa tulehdus, oliko istukka tai istukat ennen aikoja irronneet, toimivatko istukat ylipäätään kunnolla, oliko sillä astutettaessa infektio tms. Oliko Mitzillä istukoiden vajaatoimintaa? Ja mikä johti tähän. Oliko pentu tai pentuja kuollut aiemmin viikolla jne. On asioita, joita en itse tiedä, eikä kukaan muukaan. Ei tiennyt eläinlääkärikään. Kaikkia asioita en ole edes kertonut tässä blogissa, kuten esim. tarkempia tietoja niistä pennuista.

Jotenkin tässä vaiheessa suuresta surusta, hädästä ja onnesta; siitä, että Mitzi on elossa, on kamalan pitkä matka näihin jossitteluihin ja spekulaatioihin. Mitzi on kotona ja käytämme kaiken energian sen hoitoon. Nyt elämme vain hetken kerrallaan. Syyllisyyden tunto on jo ihan siitä kamala, että miten saatoin toivoa ja haaveilla Mitzin pennusta. Miten saatoin antaa rakkaan koirani kokea jotain tällaista.

4 kommenttia:

gael kirjoitti...

Ihanaa että Mitzi voi paremmin. Älä syyllistä itseäsi, eihän kukaan teettäisi pentuja jos etukäteen ajattelisi, mitä voi tapahtua. Tämä nyt vain oli ikävä sattuma. Mutta se on nyt ohi ja nyt vain on keskityttävä Mitzin toipumisieen.
Voimia sinneteille.

Anonyymi kirjoitti...

Hanna

Tulin lukemaan tarinanne klinikkaklubin kautta. Olen pahoillani pentujen menetyksestä ja toivottavasti Mitzi selviää!

Tuohon lääkkeiden antoon ajattelin antaa yhden kokeilun arvoisen vinkin.Pyöräytä tabletiin kerros voita/margariinia. Menee ainakin liukkaammin alas, ellei koira jopa syö sitä mieluummin!

Sonja J kirjoitti...

Hyvä, että Mitzi voi paremmin. Onneksi sulla on mahdollisuus antaa sille paljon aikaa. Mun koirat ovat ihan samanlaisia, kun niillä on hätä; koko ajan pitäisi olla niiden vieressä. Zaida ei meinaa suostua syömään antibiotteja terveellä kurkullakaan, vaan sen suu alkaa vaahtomaan ja se yrittää sylkeä vaikka sen kuonoa pitää kiinni, joten voi kuvitella että lääkkeiden syöttäminen Mitzille on tosi haasteellista, kun sillä on kaiken muun lisäksi vielä kipeä kurkku.

Äläkä tosiaan tunne syyllisyyttä asiasta. Teit varmasti kaiken niin kuin parhaaksi näit. Ja eihän tosiaan kukaan tekisi koiralleen pentuja, jos uskoisi että näin voi käydä. Jos kaikki olisi mennyt niin kuin piti, olisit antanut Mitzille mahdollisuuden kokea emona olon.

Pohdit tossa viestissä, että ymmärtääköhän koira pentujen menetyksen. Mä uskon, että ymmärtää. Mutta onneksi aikaa yleensä parantaa haavat ja nyt kun Mitzi saa teidän huomion ja kuntoutuu, niin kyllä se lopulta toipuu myös menetyksestä. Kaikkein tärkeintä on että Mitzi toipuu.

Toi margariinivinkki kuulostaa järkevältä. Pitääkin itse kokeilla sitä seuraavalla kerralla, kun koirille tulee lääkekuuri.

Kennel Mithrandir kirjoitti...

Tuo voitelu on todella hyvä keino, olemme kokeilleet :)