Kolme urospentua syntyivät 16.7.2024!
Meillä on kolme reipasta urospentua kasvamassa Masista (Töhöttimen Barney) & Dinasta (Mithrandir Dancing Queen). Kaaottisesta alusta huolimatta: Emä & pennut voivat hyvin ja Dina on huippu emo! Pennut on alustavasti kaikki varattuja, joten otin pentueen pois yhdistyksen pentuvälityksestä.
Dinan tiineys (uuden uutukaisessa ultrassa näkyi seitsemän pentua; röntgenkuvaa en ottanut) ja synnytys etenivät iloisen odottavan toiveikkaan toivotusti ja odotetusti aina tiistaihin 16.7.2024, jolloin synnytystä odoteltiin oletetusta ovulaatiosta laskettuna. Tarkkaa ovulaatiopäivää en tiedä, sillä vaikka juoksua odotettiin koko kevät kuin kuuta nousevaa ja pyyhin Dinaa päivittäin talouspaperilla, sain ensimmäiset juoksun merkit paperiin noin viikkoa ennen suunniteltua progesteronimääritystä. Käytän omat ja vieraat nartut ensimmäisen kerran progessa aina viikko juoksun alusta ja voin suositella sitä lämpimästi myös muille, jotka miettivät, miten aikaisin progesteronimääritys pitää varata. On ihan turha kiusata urosta, ennen kuin astutus on edes mahdollinen.
Narttujen juoksut ovat jokaisessa juoksussa näemmä eri tahtisia; varsinkin jos taloudessa on toinen juoksuaikainen samaan aikaan; se voi nopeuttaa juoksua, sillä yllätykseksemme proge oli pe 17.5. jo 14.3 ng/ml! Toki Dina oli emänsä kanssa jotain jo sitä ennen vehdannut, mutta en ajatellut sen vielä ovuloivan. Siispä samantien uroksen luokse. Astutus onnistui hyvin ja luonnollisesti molemmilta ensikertalaisilta. Olin jopa yllättynyt, miten järkevä, keskittymiskyinen ja fiksu Masi on tärppipäiväisen nartun seurassa. Stressittömyys ja luonnollisuus ovat minulle tärkeitä ja siksi koirat saivat vapaana leikkiä ja tutustua ihan just niin kauan kuin kosiomenot kestivätkään. Seuraavana päivänä oli onnistunut uusinta. Tiesin heti, että Dina on kantavana, koska siitä tuli todella rauhallinen.
Tiineysaikana Dina sai herpesrokotteet suunnitellusti; viikko astutuksesta ja viikko ennen oletettua synnytystä; ja madotin Axilurilla kaikki talouden koirat viikon ajan tiineyden 42 vrk eteenpäin. Punkkipantaa en laittanut tiineelle nartulle tai mitään muutakaan kemikaalialtistusta ei annettu. Kaksi kiinnittynyttä pienen pientä punkkia poistin siitä tiineysaikana ja kaksi juustohampurilaista se sai. Muutaman koirille tarkoitetun puruluun se söi lattialta. Ruokana Eukanuba All Breed Puppy Small&Medium Lamb & rice, lopputiineydestä Eukanuban Starter, Nutrolin Puppy&Mom öljy, ja satunnaisesti laadukasta jauhelihaa ja maitotuotteita. Dina pysyi hyvässä kunnossa koko tiineysajan tällä ruoalla ja tällä ruoalla ruokkimani pennut ovat aina olleet terveitä. Tällä ruoalla suosittelen myös jatkamaan. Agilityn lopetin heti tiineyden alkuvaiheessa ja muutenkin elettiin seesteistä aikaa vain rauhallisesti lenkkeillen ja satunnaisesti tottistellen. Ja onneksi näin, että olen huolehtinut koirani ravitsemuksesta ja sopivasta liikunnasta: Dina oli erinomaisessa kunnossa, että se selvisi tästä koettelemuksesta.
Tosiaan se perinteinen koiran synnytyksen kaava: kaikki valmiiksi, kaikkea vaaleanpunaista, toiveita&unelmia: seitsemän pennun pentueessa on luultavasti se toivottu narttupentu itselle jatkoon - Sitten vähän realismia: lämpöjen seurantaa, synnytyksen etenemistä jne. Mutta eipä se pentu nro1 mahtunut ulos, koska se oli synnytyskanavassa virheasennossa! Että pitikin sattua! Ei niin mitään mahdollisuutta saada sitä ulos! Pitihän sitten tämäkin kokea...olen kohta kasvattajana kokenut kaiken kakan kop kop. Johan tässä meni monen monta synnytystä hyvin ja olin jotenkin tsempannut itseäni tämän trauman suhteen, että mitään pahaa ei tapahdu - varsinkaan maailman rakkaimmalle, kilteimmälle ja sympaattisemmalle Dinalle.
Tietysti vein Dinan heti Espoon eläinsairaalan päivystykseen. Siirtymä oli supernopeanopea: Jotain 15 min, kun Dina oli jo osastolla ja eläinlääkäri sai sen tukkineen (narttupennun) alateitse ulos, mutta pentu oli ilmeisesti kuollut jo aiemmin, koska mitään ei oltu tehtävissä. Tämän jälkeen syntyivät nämä kolme terhakkaa poikaa, kun tulppa oli saatu pois edestä. Dina ehti niitä siinä hoivailla ja niihin kiintyä, että kun sitten eläinlääkäri päätyi sektioon (itse olin huomattavasti kärsimättömämpi ja ehkä huono asiakas, enkä olisi halunnut odotella yhtään lisää...), kun nro5 tuntui kanavassa, mutta ei liikahtanut mihinkään. No ilmeisesti ei, koska oli järkyttävän iso uros ja ilmeisesti jo aiemmin kuollut. Tämän pennun takana oli nro6 pienen pieni miniatyyri ainokainen elossa oleva narttupentu, jolla valitettavasti oli synnynnäinen rakennepoikkeama ja se menehtyi 2 vrk iässä. Ultrassa näkynyttä nro7 pentua, ei sitten ollutkaan.
Sektiosta herättyään ja synnytyksestä toivuttuaan, Dina on rakkaudella hoivaillut poikiaan, tasan siitä mihin se ennen keisarinleikkausta jäi. Eli pentuja on kolme urosta.
