Normaalifloora... vai ei sittenkään?

Löytyi eng.kielinen artikkeli, jossa käsitellään tiinehtymistä ja sen problematiikkaa. Mitzin sulhollahan oli käynyt juuri ennen Mitziä narttu, joka jäi tyhjäksi (Emenems Arwen) ja yhdellä sulhon tyttöystävällä on ollut synnytyskomplikaatio (Fia-Friends Kila-Komet). Laitetaan linkki tänne jos löytyy kohtalotovereita, jotka lukee tätä blogia & pohtii samoja juttuja.

Artikkeli

Kuulumisia (3 kuukautta)

Katselen Mitziä. Aika on edennyt luonnottoman hitaasti. Olen jo pitkään pohtinut tämän blogin poistamista, mutta toisaalta tätä blogia on ihan terapeuttista lukea. Huomaa kuinka omat tunteet ja ajatukset kehittyvät ajan kanssa - Onnesta täydellisen pohjalle ja palasten kokoamista... Tietysti päivittelemällä tämä asia ei unohdu, mutta en tiedä voiko se koskaan unohtuakkaan? Ehkä se muuttaa vaan muotoaan.

Pääasia kuitenkin, että Mitzi on voinut hyvin. Ei ole ollut pahoinvointia, ruokahalu on valtava ja eloa piisaa. Aivastelu on vähentynyt lähes kokonaan. Mitzi on aloittanut myös karvanlähdön.

Edelleen se haave Mitzin pennusta ei ole muuttunut, vaikkei se tule toteutumaan. Eli en ole alkanut ajattelemaan tyyliin: "Ehkä tällä kaikella oli jokin tarkoitus ja Mitziä ei oltu tarkoitettu äidiksi". En myöskään ymmärrä edellistä toisten ihmisten sanomana. Pitäisikö sen lohduttaa, kun kuitenkin tuntuu niin helvetin pahalta? Vieläkin.

Kuulumisia (7 viikkoa)

Meillä on mennyt ihan hyvin, mutta sitten eilen Mitzille tuli huono olo ja se oksensi. Olin lenkillä kaverin+koirien kanssa; ei kävelty edes pitkää lenkkiä ja Mitzi ei juurikaan juossut, vaikka oli vapaana. Lähinnä siinä jaloissa kyttäsi kaverin makupaloja ja tarjosi tottista. Mitzi sai sitten jotain 5-8 makupalaa. Lähdettiin kävelemään kotiopäin, laitettiin koirat hihnaan ja jossain vaiheessa Mitzi sitten vähän jätätti ja yllättäen oksensi pari kertaa samaiset makupalat ylös ja jotain vatsanesteitä. :(

Mitzi on ollut muutoin todella reipas ja leikkii niillä leluillaan. Ajoittain aivastelee. Tosin kynsiä leikatessa huomaa, ettei raajavoima ole palautunut. Eli eikai tässä muuta kuin malttia, malttia...

Pari uutta videota

Otin pienen videon Mitzistä, joka on pätkästy kahdeksi pienemmäksi pätkäksi. Mitzi yrittää ihan selvästi vihjailla lenkin suunnasta ja tarkoituksesta (kentälle). Mitzi on niin söpö. :)

Kuulumisia

En ole jaksanut kirjoitella blogia, kun meille kuuluu sitä samaa. Eli hyvin pikku hiljaa olisi tarkoitus edetä ulkoilun lisäämisen kanssa. Mitzi tosin oksensi taas maanantaina ja tiistaina olimme kenties liian kauan ulkona, koska Mitzin aivastelu lisääntyi. Mutta noin muuten Mitzi on hyvin pirteä ja sisällä jaksaa kyllä peuhata niillä leluillaan. :)

Torstai

No jos tämä torstai olisi sitten toivoa täynnä. Mitzi on ollut varsin villi - ja vaativa. Hemmottelun varjopuolet alkavat näkyä. Koko ajan pitäisi leikkiä, leikkiä ja leikkiä. Ja kun Mitzi on varsin ihmisläheinen ja yhteistyöhaluinen niin sehän ei leiki tippaakaan yksinään (paitsi narupallon ravistelua/moukarin heittoa, joka on turvallisuussyistä kielletty). Punkee syliin, puskee, tökkii, antaa tassua, ja hyvä kun ei suuhun asti työnnä lelujaan. Tv:n katselusta/tietokoneella olosta ei tule yhtään mitään. Nooh, mutta jos jonkun aikaa vielä annetaan harrastaa näitä sisäleikkejä ja sitten täytyy varmaan tylysti laittaa lelut kaappiin. Toisaalta Mitzi on niin söpö ja on kiva katsoa tätä sen ilakointia. :)

Vielä pitääkin lisätä sellainen huomio, että Mitzin suusta tuli vaahtoa. En tiedä mitä/miksi (muutaman maiskutuksen jälkeen?), mutta pyyhin suun ja sitten sitä ei tullut enempää.

Keskiviikko

Mitzi on saanut olla pidempiä aikoja vapaana.

Pieniä juoksupyrähdyksiä Monan perässä.

Mitzillä on kyllä ruokahalu melkein parantunut. Mitzi on alkanut tehdä pikku kepposiaan, kuinka tyhjentää roskis, avata ruokatynnyri ja kuinka syödä ulkona kaikki syötäväksi kelpaava. Mutta leikkauspotilaiden purkkiruokia se ei vieläkään syö. Aamulenkillä Mitzi söi ruohoa ja oksensi 4 kertaa sen jälkeen. Viimeisissä oksennuksissa ei tullut edes mitään ylös. Toivottavasti johtuu ruohon syönnistä, eikä lääkityksen lopettamisesta.

Maanantai, tiistai

Taidetaan olla aika lähellä tämän blogin lopettamista. Kolme ja puoli viikkoa sitten ei ollut selvää jääkö Mitzi henkiin. Nyt Mitzi hengittää, syö, juo, haluaa leikkiä ja on kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunut. Mitzin vointi on ollut hyvä - mitä nyt vähän aivastelua ja pärskimistä... (loppuukohan koskaan, miten pysyvä vamma jää?) Koirilla on kyllä uskomaton kyky selvitä levolla ja nukkumisella pahoistakin asioista. Kuntoa täytyy vielä rakentaa pitkään ja hartaasti. Odotan vielä malttamattomana Mitzin silmiin palaavan sen iloisen tuikkeen. :)

Lääkitys on nyt lopetettu ja jännityksellä odottelemme, tuleeko Mitzin vointiin muutosta huonompaan. Haavaa en niin pelkää vaan keuhkoja ja ruokatorvea. Annan vielä ruoan mukana maitohappobakteereja, mutta sehän ei ole varsinaista lääkitystä. Mitzi tulee syömään jonkin aikaa pehmeää ruokaa. Eli jatkemme hampaiden harjailuja. Mitzillä käytetään ulkoillessa valjaita mahdollisen henkitorven ärsytyksen minimoimiseksi. Sateella pidetään visusti takki päällä. Otan pois videokuvan, jos sitä joku ihmettelee - Mitzi ei enää pysy paikoillaan niin pitkiä aikoja.

Ainakaan tässä vaiheessa Mitzille ei tule kaveria, vaikka on se jo käynyt mielessä. Haave pennusta ei ole sammunut. Mitzin kanssa saamme aloittaa kaiken alusta ja tuntuu, että siinä on pentua riittämiin. Kenties on myönnettävä, että ehkä sittenkin minä olen se, joka tarvitsee enemmän aikaa toipua tästä kaikesta.

Sunnuntai

Jaa'a, mitäs sitä enää tänne blogiin kirjoittaisi. Meillä voidaan ihan ok. Edelleen on sellaista aivastelua ja pärskimistä, mutta toivottavasti se on vähentymään päin. Vähän on vieläkin emätinvuotoa. Haava on lähes ummessa. Ruokahalu on myös palautumaan päin. Alla video, mitä on taas alettu harrastamaan (mutta milläs estät; no ei ainakaan rasitu juoksemisesta, mutta eikai tuosta p:n syönnistä mitään tulehdusta tule):

Huomatkaa rodunomainen hännänkanto. Tästä kuvakulmasta katsottuna takakulmauksetkin olisivat olemattomat. ;) Vähäistä turkinlähtöä havaittu.

Siirrymme ensi viikolla toivottavasti tavalliseen päiväjärjestykseen, sillä Mitziltä loppuvat kaikki lääkitykset. Jatkamme kuntoilun, pehmeiden ruokien/säännöllisten ruokinta-aikojen ja hampaiden harjailun parissa. Kenties jotain täytyy antaa mahdolliseen närästykseen, mutta se on pohdinnan alla.


Jos mielenkiintoa riittää niin eläinanestelogiasta löytyy varsin kattava artikkeli täältä.

Lauantai

Yöllä Mitzillä oli reverse sneezauskohtaus. Nyt Mitzi on kyllä ollut niin vilkkaalla päällä, että on saanut jännittää milloin käy hassusti. Sisällä Mitzi viipottaa ees taas. Käveltiin päivällä vähän pidempi lenkki ja Mitzi sai olla myös vapaana. Eipä se kauheesti rasittunut, irtaantunut tai juossut; kun yritti lähinnä härnätä minua. Lenkki ei siis aiheuttanut mitään oireita, mutta sen jälkeen oli väsy. Sisällä kokeilin oleilua ilman tötteröä ja suihkuttelin Cothivettia (nuolemisen estoaine) haavalle, mutta se sai Mitzin kovin aivastelemaan. Kaippa tätä liikuntamäärää on kaikesta huolimatta pikku hiljaa kasvatettava, onhan Mitzi ollut levossa jo kolme viikkoa.

Perjantai (3 viikkoa)

Mitzi.

Tuu jo!!!

Mennään!!!

No mikä maksaa!!!

Jooko?!?!