Jaa'a, mitäs sitä enää tänne blogiin kirjoittaisi. Meillä voidaan ihan ok. Edelleen on sellaista aivastelua ja pärskimistä, mutta toivottavasti se on vähentymään päin. Vähän on vieläkin emätinvuotoa. Haava on lähes ummessa. Ruokahalu on myös palautumaan päin. Alla video, mitä on taas alettu harrastamaan (mutta milläs estät; no ei ainakaan rasitu juoksemisesta, mutta eikai tuosta p:n syönnistä mitään tulehdusta tule):
Huomatkaa rodunomainen hännänkanto. Tästä kuvakulmasta katsottuna takakulmauksetkin olisivat olemattomat. ;) Vähäistä turkinlähtöä havaittu.
Siirrymme ensi viikolla toivottavasti tavalliseen päiväjärjestykseen, sillä Mitziltä loppuvat kaikki lääkitykset. Jatkamme kuntoilun, pehmeiden ruokien/säännöllisten ruokinta-aikojen ja hampaiden harjailun parissa. Kenties jotain täytyy antaa mahdolliseen närästykseen, mutta se on pohdinnan alla.Jos mielenkiintoa riittää niin eläinanestelogiasta löytyy varsin kattava artikkeli täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti