Jihaa, sain Mitzin illalla syömään ihan itse! Ruokana oli Pedigreen purkkiruokaa, jonka kyljessä oli bordercollien kuva. Sanoinkin Mitzille, että oisko aika jo syödä. Että etkö näe et tää on ihan sua varten. Ensin kokeilin, josko Mitzi olisi ylettänyt kurottelemaan pöydältä. Njääh. Sitte laitoin ruoan matalammalle, tuolille ja siitä se suostui sen syömään. Lautaselta tosin, ehkä kupissa on liian korkeat reunat. Sitten loput lääkkeet (osahan annetaan ennen ruokailua) ja ruiskulla vettä päälle. Hyvä tyttö. :)
Jos jotain hauskaa tästä ruokajutusta keksii niin olen aina sanonut, että olisi kiva jos olisi sellainen pikkuinen koira, jota voisi hemmotella ostamalla purkkiruokia. :D
Mitzi kerjäsi ekaa kertaa ruokaa: voileipääni ja vielä sellaista juustoa, mitä se ei ole suostunut syömään. Pakkohan se oli palkita siitä. :) Ehkä uudet lääkkeet tepsivät... :)
Jos jotain hauskaa tästä ruokajutusta keksii niin olen aina sanonut, että olisi kiva jos olisi sellainen pikkuinen koira, jota voisi hemmotella ostamalla purkkiruokia. :D
Mitzi kerjäsi ekaa kertaa ruokaa: voileipääni ja vielä sellaista juustoa, mitä se ei ole suostunut syömään. Pakkohan se oli palkita siitä. :) Ehkä uudet lääkkeet tepsivät... :)
1 kommentti:
Toipuminen näyttää edistyvän hyvin, hienoa!
Lähetä kommentti