Mitzi on haettu illalla kotiin, kun sen testiarvot eivät enää edellytä happikaapissa/osastolla oloa. Voi sitä riemua, kun se oli haljeta pelkästä ilosta. Viimeisillä voimillaan se jaksoi kävellä pää 'etukumarassa'. Asennon pitäisi korjautua ajan mittaan. Mitzi hengittää edelleen hassusti ja toivomme hartaasti, että tämä olisi vain ohimenevää. Kaikki pennuista muistuttava on yritetty viedä pois. Mitzi on selvästi hämillään mikä on homman nimi ja sillä on tukala olla. Syödä se ei oikein osaa. Aloitimme sille heti Galastop kuurin, jotta sen tissit pienenisivät. Huomisesta lähtien alkaa muut lääkkeet, jotka ovat jatkoa sille mitä se on sairaalassa saanut. Mitzi on nyt täydellisessä levossa, se saa käydä ulkona vain tarpeillaan. Pikku kullannuppu on nyt peiteltynä omaan petiinsä, jotta se pysyisi lämpimänä ja nukkuisi tämän kauhean painajaisen pois.
6 kommenttia:
Voi miten ihana lukea tällainen viesti!! Nyt itkettää onneksi vähän helpotuksesta!!! Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin ja Mitzi toipuu! Jos ei ole ollut helppoa meillä, niin teidän koettelemus se vasta olikin kauhea – sellainen jota ei haluaisi kenenkään koiraansa rakastavan ihmisen kokevan. Voimia koko perheelle!!!
Luojalle kiitos - paljon voimia Mitzille ja ennakaikkea parantumista rankasta tapahtumasta!
Ihanaa, että olet saanut pikkuisesi kotiin. On ollut varmasti sanoin kuvaamaton tunne kun kohtasitte taas toisenne. Voimia teille kaikille ja toivotaan Mitzille pikaista paranemista.
Toivottavasti, Maria, sinäkin sait nukuttua kamalaa painajaista pois, misun vieressä. Aivan ihanaa kun kaikki kääntyi parempaan suuntaan, sydän jätti monet lyönnit väliin aamupäivällä kun luin tapahtuneesta ..
Mitzille paljon edelleen voimia paranemiseen. Urhea pieni koira, hiljalleen voimistuu. :) Olette edelleen ajatuksissa kovasti!
Edelleen lähetän Mitzille parantavia ajatuksia ja jaksamista sinulle Maria!
Upeaa että sait koirasi jo kotiin!
Ihan tuli tippa linssiin täälläkin kun luin viimisen viestisi ja näin Mitzin kuvan.
Tietysti pelotti hakea Mitzi sairaalasta kotiin ja se näky oli aivan kamala. Meidän reipas pikku Mitzi oli pää alhaalla kyyhöttävä, hyvä kun jaloillaan pysyi ja sen hengitys oli aivan hirveää rohinaa. Missään asennossa sen ei ollut hyvä olla. Vielä kun siihen yhdistetään sen hengityksen kiihtyminen jälleen näkemisen riemusta...
Meille kuitenkin vakuutettiin, että sen on parempi maata kotona kuin sairaalassa stressin yms syiden takia.
Lähetä kommentti